Uusia pal­ve­lu­ja: Yki Apteek­ki on yksi Suo­men pienimmistä

Yki Apteekin apteekkari Suvi Pöyhönen farmaseuttiensa Paula Heikkisen ja Anna-Mari Tauriaisen keskellä. Yksi Suomen pienimmistä apteekeista sai nimensä siitä, kun Pöyhönen seuraili pitkään Ylikiimingin puskaradion keskusteluja Facebookissa ja huomasi paikallisten käyttävän Ylikiimingistä usein Yki-sanaa. Hän halusi nimenkin myötä tehdä apteekistaan helposti lähestyttävän. Kuva: Teea Tunturi

Yli­kii­min­gin uusi apteek­ki, Yki Apteek­ki ava­si oven­sa vii­me vii­kol­la. Se on yksi Suo­men 18 pie­nim­pään apteek­kiin lukeu­tu­va sym­paat­ti­nen lii­ke Har­ju­tie 10:ssä Yli­kii­min­gin kir­kon­ky­lää hal­ko­van tien varressa.

Apteek­ka­ri Suvi Pöy­hö­nen per­hei­neen muut­ti Ete­lä-Suo­mes­ta Yli­kii­min­kiin jou­lu­kuus­sa, ja tämän jäl­keen aika onkin kulu­nut tii­viis­ti aptee­kin tilo­ja remon­toi­des­sa sekä Pöy­hö­sen ensim­mäi­sen oman aptee­kin avaa­mi­sen parissa.

Ava­jais­kah­vit Yki Aptee­kil­la juo­daan kes­ki­viik­ko­na 5.2., jol­loin aptee­kil­la on luvas­sa lei­vok­sia, kek­se­jä, mehua, arvon­taa, tar­jouk­sia sekä asia­kas­ky­se­ly, jon­ka kaut­ta muun muas­sa tuo­te­va­li­koi­maa ja pal­ve­lui­ta voi­daan läh­teä kehittämään.

– On ollut muka­va läh­teä raken­ta­maan yli­kii­min­ki­läi­sil­le uut­ta apteek­kia, ja nyt toi­von­kin, että saan mah­dol­li­sim­man pal­jon asiak­kail­ta aja­tuk­sia sii­hen, mitä tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta he halua­vat, Pöy­hö­nen sanoo.

Täl­lä erää apteek­ki on avoin­na maa­nan­tais­ta per­jan­tai­hin kel­lo 9–17, mut­ta apteek­ka­ri poh­tii, jos­ko kesän kyn­nyk­sel­lä voi­tai­siin tes­ta­ta lauantaiaukioloa.

Apteek­kia­lal­la ehkä eni­ten pin­nal­la ovat täl­lä het­kel­lä Pöy­hö­sen mukaan kysy­myk­set, jot­ka liit­ty­vät usei­den lääk­kei­den saa­ta­vuuson­gel­miin. Hänen mukaan­sa tilan­ne on sel­lai­nen, että saa­ta­vuus­häi­riö­tä tulee aina ole­maan, ja välil­lä sil­le on mah­do­ton­ta teh­dä mitään.

– Kun Yli­kii­min­ki on sijain­nil­taan hie­man syr­jäi­sem­pi, pidän erit­täin tär­keä­nä sitä, että asiak­kaat tar­vit­se­man­sa lääk­keen tääl­tä saa­vat aina kun se on mah­dol­lis­ta, Pöy­hö­nen lupaa.

Apteek­kien kan­nat­ta­vuu­den näkö­kul­mas­ta hän pitää huo­les­tut­ta­va­na suun­ni­tel­mia itse­hoi­to­lääk­kei­den kau­pan vapaut­ta­mi­ses­ta ruokakauppoihin.

– Var­sin­kin pien­ten apteek­kien kan­nal­ta tämä voi olla hyvin suu­ri asia, sil­lä iso osa nii­den tulok­ses­ta muo­dos­tuu nie­me­no­maan itsehoitolääkkeistä.

Toi­nen suu­ri huo­le­nai­he, joka Pöy­hö­sel­lä on, on lää­ke­neu­von­nan jär­jes­tä­mi­nen. Hän kan­taa huol­ta sii­tä, että jos neu­von­ta tapah­tuu etä­nä, mitä olen­nais­ta mah­dol­li­ses­ti jää huo­maa­mat­ta, kun asia­kas­ta ei näe.

– Omal­ta ural­ta­ni muis­tan pysäyt­tä­vän tapauk­sen, jos­sa kel­ler­tä­väi­hoi­nen asia­kas taval­lis­ta näräs­tys­lää­ket­tä oirei­siin­sa. Minul­le oli sel­vää, että asiak­kaal­la oli jotain suu­rem­paa ongel­maa mak­san kans­sa, mut­ta jos neu­von­ta oli­si tapah­tu­nut puhe­li­mit­se, täl­lai­nen mer­kit­tä­vä asia oli­si luul­ta­vas­ti jää­nyt huo­maa­mat­ta. Ohja­sin asiak­kaan otta­maan kii­reel­li­ses­ti yhtey­tä lää­kä­riin, ja myö­hem­min asia­kas kävi kiit­te­le­mäs­sä, kun vas­taa­no­tol­la sel­vi­si vaka­va mak­sa­sai­raus, Pöy­hö­nen kertoo.

– Toi­nen tapaus oli, kun nuo­reh­kol­la asiak­kaal­la oli erit­täin voi­ma­kas tois­puo­lei­nen kurk­ku­ki­pu ja hän näyt­ti kädel­lä, mis­sä kipu tun­tuu — luul­ta­vas­ti har­vi­nai­nen kurk­ku­pai­se — ja oli hake­mas­sa kurk­ku­tablet­te­ja. Oli­si­ko etäyh­tey­den pääs­sä huo­mat­tu kysyä­kään kurk­ku­ki­vun tois­puo­lei­suu­des­ta, Pöy­hö­nen pohtii.

Suvi Pöy­hö­nen uskoo, että kun Yli­kii­min­gis­tä ter­vey­den- ja sai­raan­hoi­don pal­ve­lut vain vähe­ne­vät, lisää se aptee­kis­ta saa­ta­van pal­ve­lu­neu­von­nan tar­vet­ta. Yli­pää­tään aptee­kit ovat jat­kos­sa elin­tär­kei­tä pai­kal­li­sen lää­ke­huol­lon kan­nal­ta eri­tyi­ses­ti alueil­la, joil­la muut ter­veys­pal­ve­lut ovat harvinaisia.

– Suh­tau­dun luot­ta­vai­sin mie­lin sii­hen, että Yki Aptee­kis­ta muo­dos­tuu hel­pos­ti lähes­tyt­tä­vä pal­ve­lu yli­kii­min­ki­läi­sil­le. Apteek­ki on sii­tä har­vi­nai­nen ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu, että meil­le ei tar­vit­se vara­ta aikaa. Osaam­me antaa ohjaus­ta monis­sa sai­rauk­siin ja lää­ki­tyk­seen liit­ty­vis­sä kysy­myk­sis­sä ja ohjaam­me tar­vit­taes­sa asiak­kaan eteen­päin esi­mer­kik­si lää­kä­ril­le, Pöy­hö­nen kertoo.

Tule­vai­suu­des­sa myös Yli­kii­min­gin apteek­ki voi­si ken­ties toi­mia roko­tus­paik­ka­na, mut­ta juu­ri nyt se ei ole uuden apteek­ka­rin mukaan ajankohtaista.

Suvi Pöy­hö­nen on val­mis­tu­nut far­ma­seu­tik­si vuon­na 2014 ja pro­vii­so­rik­si vuon­na 2016. Ennen Yli­kii­min­kiin tulo­aan hän on toi­mi­nut tut­ki­ja­na Hel­sin­gin Yli­opis­tol­la sekä ollut töis­sä aptee­kis­sa Kera­val­la ja Asikkalassa.

Oman aptee­kin löy­ty­mi­nen Yli­kii­min­gis­tä ilah­dut­taa apteek­ka­ria, joka oli­si per­hei­neen ollut val­mis muut­ta­maan kau­em­mas­kin pohjoiseen.

– On hie­noa pääs­tä naut­ti­maan tän­ne poh­joi­sen kun­non tal­vis­ta, Pöy­hö­nen toteaa.

Yli­kii­min­kiin kotiu­tu­neel­la per­heel­lä on kak­si pien­tä las­ta, joten apteek­ka­rin vapaa-aika menee lähes koko­naan per­heen parissa.

– Nyt on ollut tosi kii­reis­tä, mut­ta yri­täm­me viet­tää aikaa per­heen kes­ken sekä ulkoil­la. Kun­han aikaa jää, pitää alkaa tutus­tu­maan lähia­lu­ee­seen ja kivoi­hin ulkoi­lu­koh­tei­siin kuten Koi­te­liin, Pöy­hö­nen tuumaa.