Vepsän kylätalolla perjantai-iltana pidettyyn vaalipaneeliin osallistui kahdeksan kansanedustajan paikkaa tavoittelevaa ehdokasta. Ylikiiminkiläisyleisön eteen tentattavaksi olivat saapuneet Kaisu Heikkinen (LiikeNyt), Merja Hurskainen (KD,) Joni Meriläinen (SDP), Lauri Nikula (Kesk.), Olga Oinas-Panuma (Kesk.), Juha Richter (PS), Pekka Sinervo (RKP) ja Marjo Tapaninen (Vihr.).
Kysymykseen siitä, elättääkö pääkaupunkiseutu muun Suomen, ehdokkaat vastasivat erittäin yksimielisesti ja monin perustein EI. Muissa kysymyksissä alkoi kuitenkin eroja löytyä.
Energian tuotannon kehittämistä monipuoliseen suuntaan kannattivat kaikki, mutta mitä se pitäisi käytännössä sisällään, olikin sitten eri juttu. Turpeen ottamista takaisin valikoimaan peräsi useampi ehdokas. Hurskaisen mielestä ydinvoima on suomalaisten perusvoimaa, mutta samalla hän pohti, onko sen lisärakentaminen jo liian kallista.
Tapaninen puolestaan haluaisi mahdollisimman pian eroon kaikista fossiilisista polttoaineista, mukaan lukien turpeen, ja piti myös ydinvoimaa ongelmallisena sen pitkään haitallisena pysyvien jätteiden takia. Heikkinen luottaisi tuulivoiman kehittämiseen, mutta pohti sen vaikutuksia porotalouteen ja lähellä olevaan asutukseen. Oinas-Panuma kyseli myös energiatehokkuuden perään, Meriläinen luottaisi vedyn tulevaisuudessa tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Eroja löytyi myös siinä kysymyksessä, miten työvoimapula Suomessa ratkaistaan tulevaisuudessa. Suurin osa ehdokkaista kannatti työperäistä maahanmuuttoa, mutta siihen liittyen tunnettiin myös huolta maahanmuuttajien kotouttamisesta ja kielitaidon kehittämisestä. Tapaninen muistutti, että monella maahanmuuttajalla on kova halu tehdä työtä ja sen mahdollistamiseksi tulisi purkaa turhaa byrokratiaa.
Nikula pohti, miten eläkkeelle jääneiden työpanosta voitaisiin hyödyntää erilaisilla veroratkaisuilla. Richter kaipaisi toimia, joilla suomalaisten syntyvyys ja perheiden hyvinvointi saataisiin nousuun. Oinas-Panuma oli samoilla linjoilla, mutta hän kävisi myös suomalaisten mielenterveyttä kohentaviin toimiin ja vähentäisi näin sairaseläkkeelle jäävien määrää.
Pohjoisen Suomen kehittäminen oli kaikkien ehdokkaiden kärkiteemoja. Sinervo lähtisi kehitystyöhön rautateitä rakentamalla, hän korosti Perämeren kaaren tarjoamia mahdollisuuksia ja monipuolisten yhteistyöverkostojen rakentamista Ruotsin ja Norjan kanssa. Raideyhteydet olivat myös monen muun ehdokkaan mielessä. Tapaninen löysi kehityksen avaimia vihreästä siirtymästä ja kestävästä kiertotaloudesta, Meriläinen puolestaan monipuolisesta energian tuotannosta.
Richterin mukaan teollisuuden ja elinkeinoelämän kehittäminen olisi listalla kärkisijoilla. Nikulan mukaan yritysverotusta tulisi uudistaa niin, että pohjoisessa työtä tekevien yritysten veroeuroista osa jäisi myös toimintapaikkakunnalle eikä kaikki valuisi pääkaupunkiseudulle.
Ehdokkaat saivat hikoilla myös vanhusten hoivatyötä koskevassa vaikeassa kysymyksessä. Meriläinen esitti ratkaisuksi eritasoisen hoivan ja asumismallien kehittämistä sekä hoitajamitoituksesta huolehtimista. Heikkinen, jolle asia on yksi vaalien tärkeimmistä, vaati asian laittamista kuntoon yhteistuumin. Nikula totesi, että asia on iso ja kipeä kysymys, jolle ei ole hoitajapulan ja ikääntyneiden määrän lisääntymisen takia helppoa ratkaisua.
Hurskainen muistutti omaishoidon kuntoon saattamisen olevan KD:n vaaliohjelmassa ja totesi, että erilaiset perhehoito- ja osaomaishoitomallit voisivat hyvin täydentää laitoshoitoa. Richter oli sitä mieltä, että hallituksen on luotava lisää lähipalveluja ja totesi sote-mallin epäonnistuneen, minkä vuoksi sen peruuttamista tulisi harkita. Sinervo nosti esiin myös vanhusten hammashoidon ja suuhygienian tason laitoksissa.
Yleisön joukosta nousi kysymys valtiovarainministeriön esiin tuomasta 9 miljardin euron sopeuttamistarpeesta ja siitä, miten ehdokkaat sen tekisivät. Oinas-Panuman mielestä on selviö, että sopeuttaminen pitää sisällään myös leikkauksia. Hän painotti sitä, että työnteon täytyy olla aina kannattavampaa kuin yhteiskunnan tuella eläminen.
Sopeuttamistoimista ja leikkauksista olivat samaa mieltä tukien uudistusta vaativa Hurskainen sekä Meriläinen, joka kuitenkin muistutti, että toimenpidevalikoiman tulee olla monipuolinen. Richter kritisoi voimakkaasti hallituksen toimia kuluneella kaudella ja totesi, että perussuomalaisilla on valikoimassaan useita konkreettisia ehdotuksia leikkausten kohteeksi, esimerkiksi kehitysapu. Sinervon mukaan sote-uudistusta kriittisesti tarkastelemalla voidaan löytää säästöjä. Heikkinen toi esiin puolueensa linjauksen siitä, että veroja ei tule kiristää.
Suomalaisen ruuantuotannon ja maanviljelyn tärkeydestä ja huoltovarmuuden säilyttämisestä oltiin sangen yksimielisiä. Kaikki ehdokkaat olivat sitä mieltä, että maanviljelijä ansaitsisi runsaamman osuuden tuotannostaan, mutta selviä ratkaisuja maatalouden kurimukseen ei kuitenkaan noussut esille. Kauppaketjut ja ruokateollisuus eivät anna tuottajien nostaa riittävästi hintojaan eivätkä maatalouden tuet ole riittäviä. Monessa puheenvuorossa todettiin, että maatalouden tulisi olla riittävän kannattavaa ilman tukiakin, mutta huoltovarmuuden kannalta ruoantuotantoa tulee kuitenkin tukea.
Hikisen perjantai-illan päätteeksi ehdokkailla oli hymy herkässä yhteiskuvassa. Edessä on vielä työntäyteisiä päiviä, ennen kuin vaalipäivä koittaa ja tuloksista saadaan lukea, kuka pääsee Arkadianmäelle tavoitteitaan ja ohjelmaansa toteuttamaan.