Ylikiimingin perinneviikko Tervastiima avattiin tiistai-iltana tuttuun tapaan Ylikiimingin Puhaltajien säestämänä. Epävakainen sää ei säikyttänyt tulijoita, vaan väkeä saapui runsaasti paikalle seuraamaan 32. kertaa tervahaudan syttymistä.
– Tähän hommaan emme saa juurikaan rahaa kaupungilta, vaan varat toimintaan tulevat tämänkin illan myynneistä, makkarasta ja arvoista. Erityisesti suosittelen teille perinteisiä lättykahaveja, houkutteli yleisöä ostoksille yksi Tervastiiman puuhamiehistä, kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Kyösti Rasi.
Kaupungin tervehdyksen avajaisjuhlaan tuonut kaupunginvaltuutettu Eeva-Maria Parkkinen (kesk.) taustoitti kaupungin nihkeää rahanjakoa.
– On todella harmillista, että nämä avustuspäätökset eivät käy meidän päättäjien pöydillä ollenkaan. Viranhaltijat päättävät hakemusten perusteella, mitkä yhdistyksen näitä saavat. Perinnetapahtumat ovat kuitenkin erittäin tärkeitä ja ilman pientä avustusta ne eivät tahdo nousta pystyyn, Parkkinen selvensi ja peräsi kaupungilta edes tarvittavan puumateriaalin saamista Ylikiimingin alueella olevista kaupungin metsistä.
Kolmen vuoden kuluttua Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki (European Capital of Culture, ECoC). Parkkinen kertoi, että Oulu2026 tulee olemaan vilkas tapahtumavuosi ja terva tulee olemaan osa sitä.
– Terva on luokiteltu esimerkiksi Ranskassa hyvin eksoottiseksi aineeksi. Toivomme, että tervan tuotteistaminen lähtisi nyt Oulussa todellakin käyntiin, Parkkinen totesi.
Parkkisen mukaan terva ansaitsee paikkansa paitsi historian ja kulttuurin näkökulmasta, myös nykypäivän käyttötarvikkeena.
– Esimerkiksi kirkkojen kattopaanut käsitellään edelleen aidolla tervalla. Tervaperinnettä ja tervan hyödyntämistä arvostetaan nykyään jo enemmän kuin 10–15 vuotta sitten.
Kiimingin seurakunnan tervehdyksen juhlaan tuonut kirkkoherra Pauli Niemelä nosti esiin teemaan liittyen perinteisiä arvoja.
– Perinteinen maalaiselämä on kestävää. Luonnosta otetaan se välttämätön mitä tarvitaan, viljellään ja varjellaan sitä. Voisimme ottaa laajemminkin teemaksi ajatuksen ”vähemmän on enemmän”. Meidän tulisi iloita vähästä, olla tyytyväisiä ja elää tasapainossa luonnon kanssa, Niemelä pohti.
Niemelä kertoi myös ylikiiminkiläisiä kiinnostaneita uutisia ja herautti yleisöltä useammat aplodit.
– Tulevan syksyn aikana saamme kirkon sisävalaistuksen viimein kuntoon. Ja vuonna 2026 Ylikiimingin kirkko täyttää 250 vuotta. Heitänkin jo nyt kysymyksen, miten sitä yhdessä juhlistaisimme.
Kolmas kirkkoherran juhlaan tuoma asia oli myös mieluisaa kuultavaa.
– Ensi vuonna Oulun seurakuntayhtymä ottaa yhteiseksi teemakseen kirkon jäsenyyden vahvistamisen. Ensi vuonna olisi sen puitteissa tarkoitus satsata seurakunnassamme Ylikiiminkiin. Esille on noussut nuorten ja lasten elämän haasteisiin vastaaminen yhdessä koulun kanssa, Niemelä kaavaili.
Avajaisjuhlaan oli saapunut myös terva-asiantuntija Etelä-Suomesta. Eläköön terva ry:n Ilkka Pollari kertoi tervanvalmistuksen olleen Suomessa todellisen uhan alla. Pikaisesti perustettu yhdistys onnistui tavoitteissaan ja tervaa saadaan edelleen valmistaa.
– Kymmenen vuotta sitten tuli ilmi, että Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö tulee mahdollisesti uhkaamaan suomalaista tervan valmistusta. Tämä yhdistys perustettiin, jotta saamme tämän tilanteen hoidetuksi asianmukaisesti. Yhdistyksemme keräsi 150 000 euroa, jotta saatiin rekisteröinti suoritettua, Pollari kertoi.
Eläköön terva ry sai tukea paitsi yksityisiltä, myös yhdistyksiltä ja yrityksiltä mm. Kirkkohallitukselta. Mittavan työn hedelmänä erilaiset yhdistykset ja pienet toimijat saavat edelleen tuottaa tervaa tonnin vuodessa. Muutama kotimainen toimija saa jatkaa tuotantoa suuremmalla volyymilla.
Pollari toivoo, että kiinnostus tervaan lisääntyisi. Ylikiiminkiläisten paneutuminen asiaan lämmittää tervamiehen sydäntä.
– Teidän kymmeniä vuosia jatkunut perinteenne on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus! Erityisen tärkeää on se, että nuoremmat polvet oppisivat nämä taidot ja heistäkin tulisi tällaisia lotnikoita ja pellepelottomia, joita tällä seudulla on, Pollari sanoo. Samalla hän esittelee yhdistyksen julkaisemaa mäntytervan valmistuksen ohjetta, jota on myytävänä Tervastiima-viikon ajan. Edellinen vastaava perusteos on julkaistu 110 vuotta Ilmo Lassilan toimesta. Teosta voi tilata yhdistyksen sivulta www.pelastetaanterva.fi, samoin kuin yhdistyksen lehteä.
Avajaisjuhlan lopuksi ojennettiin pitkään talkoohommissa pyörineelle tervakonkari Erkki Pöyskölle Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki. Puuhamies saapui tilaisuuteen hieman hengästyneenä edellisestä tilaisuudesta Turkansaaresta, jossa hän sai Oulujoki-Seuran ry:n tunnustuksena tervaneuvoksen arvonimen.
– Kotiseutuyhdistys on halunnut muistaa sinua, koska olet ollut niin monessa puuhassa mukana. Nyt on esimerkiksi pärehomma semmoisessa mallissa, että Museovirastokin haluaisi ehdottomasti päreensä täältä. Kun vain Erkki osaisi niistä kunnolla rahaa tahtoa, tunnustusta ojentamassa ollut Kyösti Rasi kehui.
Tuore tervaneuvos valmistautui valvomaan tervahautaa talkoolaisten kanssa yötä myöten.
– Tämä on kyllä ollut yhtä tunnustusten iltaa! Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto Oulun seudun mobilistit ry antoi vielä kolmannen tunnustuksen tälle päivälle Oulun automuseon toiminnassa mukana olosta. En nyt kyllä tiedä, olenko tämän kaiken ansainnut, Pöyskö huokaa, mutta virnistää päälle.
Kalastuskisan tulokset
Tervastiimaillan aikana kalastettiin leikkimielisesti kilpaa:
1. Tiikerit (Vikke Koret, Huugo Koret, Luca Kanniainen)
2. Mummukat (Sirkka Marttila-Tornio, Aira Parkkinen, Päivi Marttila-Tornio)
3. Leidit (Saara Koponen, Anja Hori, Mirja Koistinen)