Oulun Seudun Mobilistit järjesti viime lauantaina retkeilyajon, jonka reitti kulki Oulusta Muhoksen Laitasaaren kautta Ylikiiminkiin ja Kiiminkiin. Ylikiimingissä pysähdyttiin Seolla ja Nuorittalla Rantapirtissä Erkki ja Eeva-Maria Pöyskön pihalla.
Rantapirtissä sekä mobilistit että paikalle saapuneet vanhoista autoista kiinnostuneet nauttivat kuumista makkaroista ja pullakahvista. Mikko Koskela viihdytti yleisöä kitaroineen.
– Päätin ängetä tänne Erkin pihalle, kun sain tästä päivästä järjestelyvastuuta, hymyilee ylikiiminkiläissyntyinen Reijo Karppinen, Oulun Seudun Mobilistien hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja.
– Lähdimme aamulla liikkeelle Oulun automuseolta 27 auton letkassa, mutta puolenkymmentä mobilistia tuli vielä mukaan, kun pysähdyimme tuossa Seolla. Sieltä tulimme tänne Nuorittalle, Karppinen esittelee pellolle pysäköityä, kirjavaa autojoukkoa, joista kömpii ulos monen ikäisiä autoharrastajia.
Ajoneuvojakin on rivistössä monen ikäisiä, joukossa kiiltelee niin 40-luvun paremman väen autoja kuin 80-luvun pakettiautoja. Onpa joukossa yksi sadetta uhmannut moottoripyöräilijäkin ajokkeineen.
Oulun Seudun Mobilisteilla on rekisterissään hiukan yli 400 jäsentä. Yhdistys ylläpitää Oulun automuseota. Lisäksi yhdistyksellä on noin 35 ajoneuvoa omassa hallinnassaan.
– Ne autot ovat tulleet yhdistykselle pääosin lahjoituksina, joihin liittyy kunnossapitovelvoite. Me siis huollamme ja korjailemme niitä porukalla. Nytkin on letkassa mukana muutama museon auto, Karppinen kertoo.
Seuraan liittyy Rauno Teppola, Oulun mobilistien puheenjohtaja. Hän kertoo yhdistyksen toiminnasta lisää.
– Meidän jäsenet harrastavat vanhoja ajoneuvoja, mutta monella kiinnostus ulottuu laajemmallekin. Ajoneuvo tulee usein kuvioihin ensin, mutta sen kunnostus voi laajentaa kiinnostuksen koskemaan aikakautta laajemminkin, Teppola kertoo.
Retkikunnan vanhimmat ajoneuvot ovat 40-luvulta ja uusimmat 80-luvulta. Museoajoneuvon statuksen saadakseen auton tai moottoripyörän tulee olla vähintään 30 vuotta vanha.
– Enää ei päde se, että museoajoneuvossa olisi mustapohjainen rekisterilaatta. Moni omistaja haluaa säilyttää alkuperäisen, juuri sen ajan rekisterikilven, Karppinen kertoo.
Autenttisuus on tässä harrastuksessa tärkeää. Monen mobilistin aika kuluukin oman ajoneuvon korjaamisessa mahdollisimman lähelle alkuperäistä ulkonäköä. Varaosia metsästetään netistä ja toisia harrastajia tavataan erilaisissa tapahtumissa varsinkin kesäaikaan.
– Mobilistit ovat kyllä kivaa porukkaa ja on ollut mukavaa tutustua uusiin ihmisiin tämän harrastuksen kautta. Lisäksi tulee mentyä tapahtumiin tai retkiajoihin sellaisiin paikkoihin, joihin ei kyllä muuten tulisi lähdettyä. Tapahtumatkin ovat usein hienoja, niissä voidaan jakaa autoille palkintoja tai pitää lisäksi pukukilpailuja, joissa osallistujat ovat pukeutuneet autonsa aikakauden mukaisesti, kertoo oululainen Päivi Konola, joka kulkee miehensä Riston kanssa paljon erilaisissa mobilistien tapahtumissa ja retkeilyajoissa ympäri maata.
Konolat omistavat Taunuksen, joka on vuodelta 1965. Usein tapahtumiin lähdettäessä Taunuksen perässä on Ruotsista haettu asuntovaunu vuosimallia 1963. Peräpenkillä matkaa Ringo-koira.
– Risto on laittanut molemmat viimeisen päälle ja ne ovat museorekisterissä. Ajamme niillä vain kesäaikaan. Lisäksi meillä on yksi vanha Skoda-merkkinen auto, Zetor-traktori ja kaksi vanhaa mopoa, Konola kertoo.
Museoautojen letka jatkaa Ylikiimingistä Kiiminkiin Halpa-Hallin pihalle ja sieltä lopuksi Linnanmaalle viimeiseen pysähdykseen Prisman parkkialueella.
– Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun meillä on tämmöinen kesäajo. Tarkoitus on kyllä tehdä tästä perinne, Reijo Karppinen tuumii.