Mik­si kan­nat­taa lukea?

Kir­jo­jen luke­mi­nen kan­nat­taa. Se on muka­vaa ja ren­tout­ta­vaa puu­haa ja antaa teke­mis­tä tyl­syy­den kes­kel­le. Mut­ta kuin­ka moni nyky­ään oikeas­ti lukee?

Moni nuo­ri ja var­mas­ti myös nuo­ret aikui­set eivät lue enää oikeas­taan ollen­kaan. Har­voin tapaan oma­ni­käi­siä­ni ihmi­siä, jot­ka luki­si­vat oikeas­ti vapaa-ajal­laan edes jon­kin ver­ran. Jos jol­la­kin sat­tuu ole­maan kir­ja kädes­sä, se on toden­nä­köi­sim­min kou­lun teh­tä­viin liit­ty­vä kir­ja, joka pitää saa­da luettua.

Luke­mi­nen kan­nat­tai­si, kos­ka sii­tä on suur­ta hyö­tyä. Tut­ki­mus­ten mukaan luke­mi­nen lisää kes­kit­ty­mis­ky­kyä, edis­tää sosi­aa­li­sia tai­to­ja ja lisää empaat­ti­suut­ta. Se myös lisää tun­ne­kä­sit­te­lyn tai­toa ja luo­vuut­ta. Lisäk­si, jos luet­te yhdes­sä kir­jo­ja, se antaa lähei­syyt­tä sekä yhdes­sä koet­ta­vaa iloa ja jännitystä.

Itse luen kir­jo­ja pal­jon, ja sii­tä on tul­lut minul­le tär­keä har­ras­tus. Kir­jo­jen avul­la olen saa­nut elä­mää­ni monia uusia koke­muk­sia, kuten vaik­ka vii­mek­si koe­tun reis­su­ni Turkuun.

Osal­lis­tuin siis kevääl­lä opet­ta­ja­ni ehdot­ta­ma­na Nuo­ri Alek­sis ‑pal­kin­non esi­raa­tiin. Osal­lis­tu­jil­le jaet­tiin kir­ja­lis­ta, jos­ta piti lukea kevään ja kesän aika­na vähin­tään 15 kir­jaa. Luke­mi­sen jäl­keen teh­tä­vä­nä oli arvos­tel­la omas­ta mie­les­tä nel­jä paras­ta ja perus­tel­la, mik­si juu­ri sen kir­jan pitäi­si saa­da pal­kin­to. Vii­si eni­ten luke­nut­ta nuor­ta valit­tiin lop­pu­raa­tiin Hel­sin­kiin, jos­sa pää­tet­tiin vii­des­tä fina­lis­ti­kir­jas­ta lopul­li­nen voit­ta­ja. Voit­ta­jak­si Turun kir­ja­mes­suil­la loka­kuun alus­sa julis­tet­tiin Lee­na Paa­sion Bengts­kär itä kahdeksan.

Tämän reis­sun kaut­ta tutus­tuin nel­jään todel­la mah­ta­vaan ihmi­seen, jot­ka luke­vat yhtä pal­jon kuin minä. Pää­sim­me yhdes­sä juon­ta­maan Turus­sa voit­ta­ja­kir­jan jaon. Aiom­me myös olla teke­mi­sis­sä jat­kos­sa­kin. Meil­lä on suun­nit­teil­la perus­taa yhtei­nen luku­pii­ri ja soi­tel­la yhtei­siä puheluita.

Eli luke­mi­nen on kan­nat­ta­vaa, kos­ka se tuo elä­mään pal­jon uusia koke­muk­sia. Etkä kos­kaan ole lukies­sa yksin. Jos et lue yhdes­sä ystä­vien kans­sa, sinul­la on aina kir­jan hah­mot seuranasi.

Eli­sa Hiltula

Kir­joit­ta­ja on Yli­kii­min­gin kou­lun, 9. luo­kan oppi­las. Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.