Kau­ka­na pal­ve­luis­ta – Koti­hoi­to vai päivystys?

Nuo­rit­tal­la Yli­kii­min­gis­sä yksin oma­ko­ti­ta­los­saan asu­va 89-vuo­tias Armi Savo­la sai­ras­tui rajuun yskään ja jou­tui huo­no­voin­ti­se­na vuo­de­le­poon koto­naan. Hän yrit­ti saa­da apua soit­ta­mal­la Poh­teen eri nume­roi­hin, toi­vee­naan, että koti­sai­raan­hoi­dos­ta joku voi­si tul­la arvioi­maan hänen tilan­net­taan. Kol­man­te­na päi­vä­nä Savo­la sai vih­doin yhtey­den, mut­ta ainoa tar­jot­tu vaih­toeh­to oli keho­tus läh­teä päi­vys­tyk­seen keuh­ko­jen röntgenkuvaukseen.

– Sin­ne en mil­lään pys­ty läh­te­mään. Ajat­te­lin, että sai­raan­hoi­ta­ja voi­si tul­la kotiin tar­kis­ta­maan tilan­teen, kon­sul­toi­da lää­kä­riä ja tar­vit­taes­sa voi­tai­siin mää­rä­tä lää­ket­tä. Eikö tämä ole sama toi­min­ta­mal­li, jota päi­vys­tyk­ses­sä­kin nou­da­te­taan? Savo­la ihmettelee.

Savo­lan kodis­ta on mat­kaa Kii­min­gin hyvin­voin­ti­kes­kuk­sen päi­vys­tyk­seen 47 kilo­met­riä yhteen suun­taan, ja Oulun yhteis­päi­vys­tyk­seen rei­tis­tä riip­puen jopa 56–72 kilometriä.

– Miten täl­lai­nen mat­ka tait­tui­si, tak­sil­la? Vai ambu­lans­sil­la – ja ottai­si­ko ambu­lans­si edes kyy­tiin? hän pohtii.

Savo­la toi­voo, että Poh­teen pal­ve­lui­den jous­ta­vuu­des­ta heräi­si kes­kus­te­lua. Hän ei kuu­lu koti­pal­ve­lun tai koti­sai­raan­hoi­don pii­riin, ja nii­den saa­mi­nen edel­lyt­täi­si ensin pal­ve­lu­tar­peen arviointia.

– Kuin­ka kau­an täl­lai­sen arvion saa­mi­nen mah­tai­si kes­tää? hän kysyy.

– Yli­pää­tään koti­pal­ve­lun ja koti­sai­raan­hoi­don sekä mui­den vas­taa­vien pal­ve­lui­den peri­aat­teet ovat var­mas­ti monil­le meis­tä maal­li­kois­ta hämä­rän pei­tos­sa. Mitä ne oikeas­taan tar­koit­ta­vat ja pitä­vät sisäl­lään? Savo­la pohtii.

Väes­tö Suo­mes­sa ikään­tyy, ja pal­ve­lui­den tar­ve kas­vaa tule­vai­suu­des­sa mer­kit­tä­väs­ti. Eri­tyi­sen haa­voit­tu­vas­sa ase­mas­sa ovat kau­ka­na pal­ve­luis­ta asu­vat ikäih­mi­set, jot­ka koke­vat usein ole­van­sa pulas­sa. Monil­la on lap­sia, mut­ta nämä asu­vat kau­ka­na, ja naa­pu­rit­kin saat­ta­vat olla pit­kien mat­ko­jen pääs­sä tai samaa ikä­luok­kaa. Yksin asu­via pai­naa lisäk­si yksi­näi­syys, joka lisää arjen kuor­mi­tus­ta entisestään.

– Pal­ve­lut ovat siir­ty­neet yhä kau­em­mak­si. Tun­tuu, että ter­veys­pal­ve­lut toi­mi­vat parem­min ennen Poh­det­ta, eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun ne oli­vat oman kun­nan vas­tuul­la, Savo­la toteaa.

Hän on kui­ten­kin kii­tol­li­nen sii­tä, että on saa­nut elää var­sin ter­vee­nä ja hyvä­kun­toi­se­na tähän asti.

– Ajan myö­tä täy­tyy kui­ten­kin nöyr­tyä ja pyy­tää apua – jos sitä onnis­tuu saa­maan, ja ensik­si pitää löy­tää taho, johon olla yhtey­des­sä, hän lisää.

Savo­la hoi­ti muis­ti­sai­ras­ta mies­tään koto­na kym­me­ni­sen vuot­ta, jois­ta noin puo­let hän toi­mi “viral­li­se­na” omais­hoi­ta­ja­na. Puo­li­son kun­to heik­ke­ni vii­me vuo­den lopul­la, ja hän sai onnek­seen pai­kan sai­raa­lan jäl­keen hoi­va­ko­dis­ta Oulun kau­pun­kia­lu­eel­ta ilman “maa­kun­ta­kier­rä­tys­tä”.

Omais­hoi­ta­jil­la on val­ta­va vas­tuu, ja hei­dän jak­sa­mi­sen­sa jou­tuu usein koe­tuk­sel­le. Savo­la arvioi, että omais­hoi­ta­jien mah­dol­li­suuk­sis­ta saa­da apua ja tukea ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoi­to­vas­tuun keven­tä­mi­sek­si tar­vit­tai­siin nykyis­tä enem­män ja sel­keäm­pää tiedottamista.

– Omal­la koh­dal­la­ni sain tuu­raa­jan kuu­dek­si tun­nik­si vii­kos­sa. Se oli todel­la tär­ke­ää, vaik­ka en jak­sa­nut läh­teä kotoa sik­si ajak­si vir­kis­täy­ty­mään mihin­kään etem­mäk­si. Pel­käs­tään kes­kus­te­lu ja aja­tus­ten vaih­to toi­sen kans­sa aut­toi kui­ten­kin paljon.

Armi Savo­la ei halua koke­muk­sil­laan syyl­lis­tää ter­veys­pal­ve­lui­den työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka hänen mie­les­tään var­mas­ti teke­vät par­haan­sa annet­tu­jen resurs­sien ja ohjei­den puit­teis­sa. Sen sijaan hän halu­aa herät­tää kes­kus­te­lua Poh­teen pal­ve­lu­ra­ken­tees­ta ja saa­da pää­tök­sen­te­ki­jät poh­ti­maan, miten pal­ve­lut toi­mi­vat käy­tän­nös­sä ja mil­lai­se­na ne koe­taan kentällä.