Göte­bor­gis­ta Some­ro­vaa­raan kotiu­tu­nut sahu­ri val­mii­na töi­hin – Toni Mäke­lä sanoo ole­van­sa nyt aika köy­hä, mut­ta erit­täin onnellinen

Kun suo­ma­lais­juu­ri­nen, mut­ta Ruot­sis­sa syn­ty­nyt ja siel­lä koko ikän­sä asu­nut Toni Mäke­lä havah­tui sii­hen, että Ruot­si ja Göte­borg ei ole enää enti­sen­sä, alkoi hänen mie­les­sään kon­kre­ti­soi­tua aja­tus Suo­meen muu­tos­ta. Aiem­man työ­uran­sa it-alal­la teh­nyt mies alkoi miet­tiä, mitä Suo­mes­sa on. No met­sää. Ja miten sii­tä voi­si saa­da lei­pän­sä. No sahaa­mal­la tuk­ke­ja laudaksi.

Täl­tä poh­jal­ta Mäke­lä vai­moi­neen läh­ti Suo­meen, asuen ensin jon­kin aikaa Oulun Juu­ruso­jal­la. Nyt paris­kun­ta on asu­nut Yli­kii­min­gin Some­ro­vaa­ras­sa pari kuu­kaut­ta. Mäke­län ruot­sa­lai­nen vai­mo opis­ke­lee par­hail­laan täys­päi­väi­ses­ti suo­men­kiel­tä Oulus­sa. Mäke­läl­lä on Poh­jan­täh­den saha, joka on mobii­li­sa­ha, jota pys­tyy lii­kut­te­le­maan sin­ne, min­ne asia­kas kul­loin­kin kutsuu.

Vuo­kra­pir­tin pöy­dän ääres­sä Toni Mäke­lä sanoo ole­van­sa nyt köy­hem­pi kuin ken­ties kos­kaan aiem­min, mut­ta kui­ten­kin erit­täin onnel­li­nen. Some­ro­vaa­ra on val­jak­koa­joa ja ret­kei­lyä har­ras­ta­val­le paris­kun­nal­le oival­li­nen paik­ka. Mäke­lä on met­säs­tys­tä har­ras­ta­va­na pääs­syt saman tien tutuk­si myös alu­een met­säs­tys­seu­ran poru­kan kans­sa. Oulu on sopi­van mat­kan pääs­sä, jot­ta välil­lä pää­see kau­pun­kiin kah­vil­le ja ihmis­vi­li­nää ihmettelemään.

Poh­jan­täh­den sahan yrit­tä­jä­nä Toni Mäke­lä on ollut nyt noin kym­me­nen kuu­kaut­ta. Hän sahaa suo­ma­lais­ta tuk­ki­puu­ta kana­da­lai­sel­la Wood­land Mills ‑merk­ki­sel­lä mobii­li­sa­hal­la, joka siir­tyy käte­väs­ti autol­la asiak­kaan tuk­kien luo. Työs­sään Mäke­lä pitää käsil­lä teke­mi­ses­tä, ihmis­ten koh­taa­mi­ses­ta ja sii­tä, että saa teh­dä töi­tä ulko­na, suo­ma­lai­ses­sa luonnossa.

– Halusin aktii­vi­sen elä­män, pois toi­mis­toe­lä­mäs­tä. Yrit­tä­jä­nä minul­la on mää­räys­val­ta omas­ta ajankäytöstäni.

Yri­tyk­sen­sä ensim­mäis­ten kuu­kausien aika­na Toni Mäke­läl­lä oli­si ollut mah­dol­li­suus teh­dä enem­män­kin töi­tä, kuin nii­tä on ollut tar­jol­la, mut­ta sen ver­ran kui­ten­kin, että sahu­rin hom­mat ovat tul­leet tutuksi.

– Ensim­mäi­nen työ­teh­tä­vä­ni oli sadan tukin sahaa­mi­nen. Se oli hyvä alku uudel­le ural­le. Niit­ten parin päi­vän jäl­keen tie­si todel­la tehneensä.

Tämän jäl­keen Poh­jan­täh­den sahan työt ovat olleet kaik­kea kah­den ja rei­lun sadan tukin sahaa­mi­sen välil­tä. Hil­jai­sim­pi­na het­ki­nä Mäke­lä on raken­nel­lut omas­sa pihas­sa kai­ken­lais­ta puus­ta myyn­tiin­kin. Hän on raken­ta­nut muun muas­sa penk­ki­pöy­tiä ja eri­lai­sia koristeita.

– Tie­sin kyl­lä, että ensim­mäi­set pari vuot­ta ovat yrit­tä­mi­ses­sä ja yri­tyk­sen tutuk­si teke­mi­ses­sä han­ka­lia. Minul­la on vii­si­vuo­tis­suun­ni­tel­ma, jon­ka poh­jal­ta täs­sä olen. Aika on maa­il­mas­sa­kin nyt vai­kea, mut­ta se on mikä on, ei sitä auta mureh­tia lii­kaa, Mäke­lä sanoo.

Hän on ollut todel­la tyy­ty­väi­nen aikaan­sa Suo­mes­sa ja Somerovaarassa.

– Tääl­lä on niin ystä­väl­li­siä ihmi­siä. Kaik­ki aut­ta­vat ja ovat muka­via ja viih­dym­me tääl­lä hyvin. Haluan kiit­tää kaik­kia, joil­le olen saa­nut tähän men­nes­sä saha­ta, ja toi­von, että ihmi­set otta­vat roh­keas­ti minuun yhteyt­tä. Suo­ma­lai­nen met­sä ja puu sekä Poh­jan­täh­den saha ovat minul­le tärkeitä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.