Luokassa on hiukan hämärää. Lattialle on aseteltu sanomalehtiä ja valkoista paperia, kahteen ympyrään. Taustalla soi kaksi kitaraa ja yksi piano. Musiikki on rauhallista. Lapsia ja nuoria alkaa tulla tilaan. Yksi kerrallaan he ottavat maalaus- tai piirustusvälineet ja menevät valitsemalleen paikalle.
Biisipaja on alkanut jo aamulla, siellä tehtyjen harjoitusten keskeltä esiin on noussut teema, joka on yksinäinen henkilö koulun pihalla. Nyt tuo henkilö maalataan esille. Rauhallinen musiikki soi edelleen taustalla. Muuten työskennellään täysin hiljaa noin 20 minuuttia.
Tunnelma on käsinkosketeltava, hauras ja herkkäkin. Kun aika on ohi, jokainen pääsee esittelemään työnsä. Tunnemaalausharjoituksen jälkeen oppilaat pääsevät kotiin ja yhteinen biisipajatyöskentely jatkuu vielä seuraavana päivänä.
Viidesluokkalaiset Sini ja Lotta olivat hyvillä mielin ensimmäisen pajapäivän jälkeen. Aamulla he olivat aloittaneet kuunnellen tarinan. Pajan vetäjät myös esittivät muutaman kappaleen, jotka olivat syntyneet aiemmissa pajoissa. Jokaisella oli oma vihko, johon oli saanut koota sanoja, lauseita ja ajatuksia yhteistä kappaletta varten. Yksinäisyyden teema nousi esille pajatyöskentelyssä.
– Ei ole kiva, jos joutuu olemaan yksin. Olin yksinäinen, ennen kuin meistä tuli kaverit.
Nykyisin tytöillä on toistensa lisäksi myös muita kavereita.
Kahdeksasluokkalainen Noel Päkkilä pääsi biisipajassa myös soittamaan, vaikka yleensä pajoissa soittamisesta vastaavat pajan vetäjät, jotka ovat ammattimuusikoita.
– Aivan mahtava päivä ollut. Oli hienoa, että oikea livemusiikki soi heti aamulla, kun tulimme luokkaan. Myöhemmin pääsin sitten myös improvisoimaan.
Kirjoittaminenkin tuntui pajassa myös sujuvan. Musiikki on vahvasti mukana hänen elämässään juuri nyt ja tähtäimessä onkin musiikkilukio peruskoulun jälkeen.
–Tällaisia musiikkipajapäiviä voisi järjestää kyllä useamminkin
Millaisia ajatuksia sitten herätti päivän teema.
– Itse olen kokenut meidän koulun ilmapiirin hyväksi. Yritän olla kaikkien kaveri, Päkkilä kertoo.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Kaija Paasovaara sai idean biisipajasta ollessaan itse Kreetalla Heikki Salon biisipajalla. Samalla hän tutustui muusikoihin, jotka nyt kiertävät pitämässä pajoja koululaisille
– Pajan aikana valmistuu Yli-Iin koulun oma laulu koulurauhan puolesta. Työ valmistuu yhteisöllisellä kirjoittamisella. Lisäksi mukana on ollut muita taideilmaisun keinoja, joilla ideoita lauluun on haettu ja viritelty.
Aamupäivällä mukana työskentelyssä oli myös beatboxaamista. Pajaohjaajista erityisesti Mitja Erjossaari on erikoistunut rap-lyriikoiden tekemiseen.
– Ja koulun kellon soittoäänestäkin päästiin ottamaan alkusoinnut kappaleeseen, Paasovaara kertoo.
Laulunlahja ‑biisityöpajoja alettiin alun perin vetämään neljä vuotta sitten erityisesti lastensuojelussa oleville lapsille ja nuorille Turun seudulla. Kaikki neljä pajan vetäjää ovat kulttuurialan moniosaajia. Tällä kertaa paikalle pääsivät Valtteri Lipasti, Mitja Erjossaari ja Nina Erjossaari, joka on säveltäjän ja sanoittajan työn lisäksi tehnyt pitkän uran dramaturgina, ohjaajana, näyttelijä. Pajoja vetävään joukkoon kuuluu myös Antti Ainola, joka hänkin on muusikko, näyttelijä ja ohjaaja.
Pajoja vetäessä tärkeintä on osata olla läsnä sekä esittää oikeita kysymyksiä.
– Kaikkein tärkeintä tässä on se, että nuoret ja lapset voivat tulla nähdyksi ja kuulluksi, Erjossaari kertoo.
Kun oppilaat ovat poistuneet, muusikoiden työ vielä jatkuu.
– Alamme hiomaan ja työstämään tänään aikaansaatua laulunpohjaa. Meillä on asuntoautossa liikkuva studio.
Lyriikoiden hiominen jatkuu vielä seuraavana päivänä. Kahdessa päivässä ehtii saada paljon aikaisesti. Kappale tullaan hiomaan loppuun asti ja sitä pääsee kuuntelemaan Spotifyssa sitten, kun se on lopullisesti valmis. Lisätietoja biisipajoista löytyy osoitteesta: www.laulusaari.fi
Biisipaja-päiviin mukaan ilmoittautui noin 40 vapaaehtoista 5.–8. luokan oppilasta. Yli-Iin koulun biisipajan lapsille ja nuorille mahdollistivat Yli-Iin koulun koti-koulutoimikunta, oppilaskunta ja koulu.