Vuo­si­kym­men­ten unel­ma toteu­tui – Kol­la­jan palis­kun­nan Rei­no Kale­van Nika­ma toi poro­ku­nin­kuu­den Siu­ruan­joen törmälle

Veljekset Juhani Kaleva ja Reino Kaleva kuningasporo Nikaman kanssa Siuruanjoen törmällä. Nikama sai kiiminkiläisen Teemu Partasen Välikylässä toimivasta Nikama Designista yllättävän tukijan, poron ja yrityksen tarinan sekä nimen yhteneväisyyksien vuoksi. Kuvat: Teea Tunturi

Nika­ma on rau­hal­li­nen ja hyvä kil­pa­po­ro, joka osaa kisas­sa väl­tel­lä ruuh­ka­paik­ko­ja. Se pysyt­te­lee kus­kin­sa, jak­ku­ky­lä­läi­sen Sari Ket­tusen ohjas­ta­ma­na joh­ta­ja­po­ron taka­na, kun­nes kiih­dyt­tää lop­pusuo­ral­la voittoon.

Omis­ta­jan­sa Rei­no Kale­van mukaan Nika­ma on var­ma, nöy­rä ja rehel­li­nen, eivät­kä sen suo­ri­tuk­set heit­te­le. Nimen­sä se on saa­nut pit­käs­tä seläs­tään, joka näyt­tää sil­tä kuin sii­nä oli­si yli­mää­räi­nen nikama.

Nika­man mes­ta­ruus yllät­ti monet, myös vedon­lyö­jät, mut­ta ei omistajaansa.

Voit­toi­sa poro on oman pal­ki­sen poro, syn­ty­nyt ja kas­va­nut Siu­ruan­joen mai­se­mis­sa. Nyt se on kuusi­vuo­tias ja kil­pa­po­ro par­haas­sa iäs­sä. Se on osal­lis­tu­nut Porocu­piin, mut­ta tänä vuon­na kaik­ki lok­sah­ti kohdalleen.

– Osal­lis­tuim­me Nika­man kans­sa kol­meen osa­kil­pai­luun nel­jäs­tä, ja nii­den tulos­ten perus­teel­la pää­sim­me kunin­kuus­ajoi­hin. Finaa­li­päi­vään läh­dim­me kol­man­te­na ja nousim­me lopul­ta voit­toon, Rei­no Kale­va kertoo.

Hänen mukaan­sa se het­ki, joka edel­si voi­ton rat­kea­mis­ta, oli niin jän­nit­tä­vä, että hän ei pys­ty­nyt kil­pai­lua kat­so­maan. Oli pak­ko kään­tää sel­kän­sä radalle.

– Voit­to oli kova jut­tu, se tun­tui mer­kit­tä­väl­tä. Ainut­laa­tui­nen tapah­tu­ma, jon­ka sulat­te­lu otti aikan­sa. Se, että Nika­ma on omas­ta kar­jas­ta kas­va­tet­tu, nos­taa voi­ton mer­ki­tys­tä, Kale­va sanoo.

Vaik­ka Nika­ma on yksin Rei­no Kale­van omis­tuk­ses­sa, on menes­tyk­sen taus­tal­la Vel­jek­set Kale­va, jol­la nimel­lä Kale­van vel­jes­jouk­ko Porocu­piin taval­li­ses­ti osal­lis­tuu. Timo Kale­va on pää­te­ki­jä val­men­nus­puo­lel­la, Juha­ni Kale­va vas­taa ruo­kin­nas­ta ja Heik­ki Kale­va on moni­toi­mi­mies, joka huo­leh­tii monis­ta käy­tän­nön asioista.

Har­joit­te­lua ja val­men­nus­ta hel­pot­taa se, että vel­jes­ten koti­pai­kan naa­pu­ris­sa asuu serk­ku­poi­ka Esa Kale­va, jon­ka pel­lol­ta löy­tyy hyvä har­joit­te­lu­ra­ta. Se tar­jo­aa ison kil­pai­lue­dun moniin mui­hin ver­rat­tu­na. Myös se on etu, että Esa Kale­van upeat kil­pa­po­rot tar­joa­vat hyvän ver­tai­lu­koh­dan sil­le, mis­sä kun­nos­sa omat kil­pa­po­rot ovat.

Tänä vuon­na Esa Kale­van Sät­kä-poro voit­ti porocu­pin Sil­ver racen, eli var­si­nai­sen kunin­kuus­ajon ulko­puo­lel­le jää­nei­den kisan.

Esa Kale­va on voit­ta­nut poro­ku­nin­kuu­den kol­mes­ti, ensin Kale­van val­men­ta­ma, hänen vel­jen­sä Tuo­mo Kale­van omis­ta­ma Poh­jan­poi­ka voit­ti vuon­na 1992, sit­ten oli vuo­ros­sa Veto-poro vuon­na 1997, ja vuon­na 2022 voit­to tuli Säm­py­läl­lä, joka oli hänen ja Rei­jo Kent­tä­län yhtei­so­mis­tuk­ses­sa. Sari Ket­tu­nen ohjas­ti myös Säm­py­län mestaruuteen.

Säm­py­lä oli erit­täin lupaa­va poro, joka oli­si voi­nut saa­vut­taa vie­lä vaik­ka mitä. Se kui­ten­kin jäi vii­me kesä­nä auton alle ja kuoli.

– Kos­kaan ei voi syk­syl­lä tie­tää, tulee­ko se poro takai­sin met­säs­tä vai onko jou­tu­nut pedon suu­hun tai koh­dan­nut muu­ten vain lop­pun­sa, Esa Kale­va toteaa.

Tämän vuok­si poroi­sän­nät kas­vat­ta­vat useam­pia kil­pa­po­ro­ja samaan aikaan. Sär­ky­mä­va­ra pitää olla.

– Nika­ma on sii­tä­kin hyvä, että se pysyy aika lail­la kes­kel­lä pala­kis­ta koko kesän. Siel­lä se on parem­min tur­vas­sa, Rei­no Kale­va kertoo.

Yli-Iis­sä sekä koko Ran­ta­poh­jan alu­eel­la poro­kil­pai­lun kult­tuu­ri on voi­ma­kas­ta. Useat suku­pol­vet ovat aktii­vi­ses­ti muka­na pait­si poron­hoi­dos­sa, myös kil­pai­luis­sa. Tänä vuon­na junio­ri­sar­jan voit­toon ajoi jak­ku­ky­lä­läi­nen, Kii­min­gin palis­kun­nan Hugo Päk­ki­lä. Aja­jacu­pin voit­ta­jak­si nousi yli-iiläi­nen Eero Päk­ki­lä, joka ajoi Esa Kale­van Sätkää.

Suo­men poro­ku­nin­kuuk­sia on jaet­tu jo 1950-luvul­ta saak­ka. Vii­me vuo­si­kym­me­nil­lä har­va poro tai poroi­sän­tä on saa­vut­ta­nut yhtä useam­paa mes­ta­ruut­ta, har­va yhtäkään.

Ran­ta­poh­jan alu­een menes­tyk­sek­käin poroi­sän­tä kunin­kuus­ajois­sa on vuo­si­kym­men­ten aika­na ollut Kii­min­ki-Kol­la­jan pal­ki­sen yli­kii­min­ki­läi­nen Erk­ki Päh­ti­lä, joka on voit­ta­nut kiso­ja sekä poron omis­ta­ja­na että ajajana.

Rei­no Kale­van poro­ku­nin­kuus on itse­näi­sen Kol­la­jan palis­kun­nan ensim­mäi­nen mestaruus.

– Aivan nuo­res­ta asti olem­me tätä vel­jien kans­sa tavoi­tel­leet. Vuo­si­kym­men­ten työ pal­kit­tiin nyt. Ajat­te­len, että tätä ei enää tar­vit­se var­si­nai­ses­ti tavoi­tel­la, mut­ta jos se sat­tuu tule­maan, niin ote­taan vas­taan, Rei­no Kale­va toteaa.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.