Oulun kaupunki on tehnyt ja on tekemässä laajakantoisia päätöksiä alueensa tuulivoimarakentamisen suhteen. Monilukuiset tuulivoimahankkeet luovat suurta painetta etenkin Yli-Iin kaupunginosaan ja sen ympäristöön. Alueelle on suunnitteilla useampia seudullisen kokoluokan hankkeita (yli 10 tuulivoimalaa) jokaiseen ilmansuuntaan Yli-Iin taajamasta. Voimalinjat, jo rakennetut ja suunnitteilla olevat vain vahvistavat sitä, että jälleen kerran Yli-Iin alue ollaan uhraamassa kehityksen alttarille.
Kuntaliitoksen tapahtuessa oli erittäin hälyttävää huomata, että reuna-alueiden ääni tukahdutettiin lähes olemattomiin. Yksi edustaja kaupunginvaltuustossa kaupungin keskustan kauimmaiselta alueelta ei riitä toteuttamaan demokratiaa vähimmissäkään määrin. Kun on kyseessä näin järjestelmällinen tietyn kaupunginosan alasajo, alueen asukkaita tulisi kuunnella erityisen tarkalla korvalla. Suurin osa kaupungin päättäjistä asuu kaukana Yli-Iistä. Kuinka moni heistä edes ymmärtää millaisesta alueesta on kysymys? On hyvin helppoa päättää laajamittaisten teollisuusalueiden rakentamisesta sinne, minne oma silmä ei näe, oma korva ei kuule eikä oma keho tunne.
Yli-Iissä asuu aktiivinen, omaa asuinaluettaan kunnioittava yhteisö, joka haluaa asua kaukana kaupungin hälinästä ja valojen vilkkeestä. Meille Luonto on tärkeä. Olemme Oulun kaupungin hallinnon alle jäätyämme joutuneet monessa asiassa tuuliajolle; palvelut kaikkoavat ja terveydenhuolto on viety kymmenien kilometrien päähän. Juuri kun aloimme saavuttaa jonkinlaista tasapainoa vesivoimaloiden jo raiskaaman jokivarsiympäristön kanssa, saamme eteemme uuden taistelukentän: jokaisesta ilmansuunnasta yli 300 metriin kohoavat tuuliturbiinit, yhteensä pitkälle yli sata.
Yli-Iin kuntalaisyhdistys on pyrkinyt käymään dialogia kaupungin päättäjien suuntaan alueelle suunnitteilla olevista tuulivoimahankkeista jo parin vuoden ajan. Kun kaupungin yhdyskuntalautakunnan jäsenet kutsuttiin Yli-Iihin keskustelutilaisuuteen yli-iiläisten kanssa, 14:sta jäsenestä paikalle saapui vain kolme.
Kuntalaisyhdistyksen ryhmä sai kuitenkin kutsun saapua neuvottelemaan tuulivoimahanketoimijoiden, kaupungin kaavoituksen ja yhdyskuntalautakunnan kanssa. Ensimmäiseen kokoukseen saapui kiitettävä määrä kaupungin edustajia, jotka ihmettelivät miksi Yli-Ii ei halua vaivoikseen yli sataa hurisevaa Eiffel- tornia. Kun kielteinen kanta selvisi, seuraavaan sovittuun keskustelutilaisuuteen saapui paikalle 0 (nolla) yhdyskuntalautakunnan jäsentä.
Yli-Iin kuntalaisyhdistyksen ryhmä pyysi tämän jälkeen saada tulla tuomaan terveisensä ja huolensa Yli-Iin tilanteesta yhdyskuntalautakunnan kokoukseen. Pyyntö evättiin.
Ryhmä oli kirjoittanut kuuden kohdan vaatimuksen sisältäen muun muassa tuulivoimaloista vapaaksi erityisesti Yli-Iin keskustaajama- alueen ja läntisen Iijokivarren kaikkiin ilmansuuntiin kymmenen (10) kilometrin matkalta. Kaupungille toimitettuun vaatimukseen ei kohta vuosi toimituksen jälkeen ole saatu minkäänlaista moneen kertaan toivottua kirjallista vastausta.
Yhdyskuntalautakunta päätti joulukuisessa tuulimyllystrategialinjauksessaan 1,5 kilometrin etäisyydestä lähimpään asutukseen. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto on linjannut Yli-Iille 5 kilometriä lähimpään asutukseen. Tämäkin on liian lähellä, jos otetaan huomioon voimala-alueiden yhteisvaikutukset. Yli-Iin kuntalaisyhdistys valitti maakuntakaavaesityksestä ja vaati oikaisua mm liian lähelle arvokkaita maisema-alueita ja rakennettua kulttuuriympäristöä suunniteltujen Kotaselän ja Iso Rytisuon alueista. Nämä tuulivoima-alueet poistettiin maakuntakaavasta. Nyt on kuitenkin olemassa riski, että Oulun kaupunginhallitus ja yhdyskuntalautakunta haluavat ohittaa maakuntakaavan ja rakentaa joka tapauksessa kyseisille alueille mahdollisesti yhteensä 18 tuulivoimalaa yli-iiläisten haitaksi ja riesaksi. Herää kysymys, mitä varten maakunnan merkittävin edunvalvoja maakuntaliitto on olemassa, jos kaupunki tuulivoimamonopoliasemassaan voi kävellä sen yli?
Tuulivoimahanketoimintaa tarkkailevat virkamiehet puhuvat, mittaavat, tarkistavat jatkuvasti, mitä haittaa tuulivoimateollisuusalueista on viitasammakolle, maakotkalle, liito- oravalle. Mutta kukaan ei tunnu välittävän, mitä tämä tarkoittaa tuulimyllyillä saarretun alueen asukkaille. Heille, joiden silmien edessä oleva luonto muuntuu joka suuntaan turmelluksi ja joiden elämästä alueella tulee vähitellen sietämätöntä. Näiden ihmisten kiinteistöjen arvot laskevat niin, ettei alueelta pääse enää edes pois, koska kuukaan ei sinne halua muuttaa. Tuulivoimaloista saatavat kiinteistöverotulotkin tulevat valumaan mitä todennäköisimmin aivan muualle, kuin yli-iiläisten elinympäristön ja asuinviihtyvyyden hyväksi.
Demokraattinen päätäntävalta ei pitäisi tarkoita sitä, että hallintoalue jakautuu epätasaisesti edustajien suhteen, jossa reuna- alueilta kaukana asuvat tekevät päätökset ymmärtämättä niiden vaikutuksia ihan kaikille. Varsinkin niille, jotka päätöksistä tulevat eniten kärsimään.
Tämän vuoksi vaalien lähestyessä haastan kaupungin reuna-alueiden asukkaat äänestämään vastuullisesti vain ja ainoastaan oman asuinalueensa edustajia, jotta kaupungin päätäntäkoneistoon saadaan ihan oikeasti demokraattinen päätäntävalta.
Virpi Räisänen, varavaltuutettu, alue- ja kuntavaaliehdokas (kesk)