Moottorisahat laulavat ja sahanpuru pöllyää, kun Kierikissä veistellään jo viidettä vuotta taiteilija Kari Tykkyläisen johdolla. Yhdeksän hengen osallistujajoukko on työstämässä veistoksiaan toista päivää, ja taideteosten lopullinen muoto alkaa jo enemmän tai vähemmän näkyä päälle päin. Työnteko on lähtenyt rullaamaan oikein mukavasti.
– Oikein innokkaasti on kaikki lähtenyt käyntiin. En ole edes ehtinyt vielä aloittaa mitään omaa työtä, kun aika on mennyt kierrellessä ja ohjeistaessa. Ja tietty sahoja laittaessa, kurssin ohjaaja Tykkyläinen kertoo.
Mukana kurssilla on sekä ensikertalaisia että konkareita. Iisalmelainen metsuri Susanna Kumpulainen on Kierikin moottorisahataidekurssilla ensimmäistä kertaa osallistumassa. Innostus moottorisahaveistoksiin sai alkunsa Tykkyläisen pari viikkoa sitten Pudasjärvellä vetämällä naisille suunnatulla sahataiteenkurssilla. Kierikissä vietetyn kolmen päivän aikana hänen puupölkystään on tarkoituksena tulla lohikäärme, mutta työmäärän ollessa iso Kumpulainen toivoo saavansa veistoksen ainakin suurimmaksi osaksi valmiiksi. Prosessi etenee välillä piirtelemällä, välillä sahaamalla. Metsurityöhön verrattuna veistoksen työstäminen on haaste.
– Normipuutyössä on tutut kaavat. Tässä työn hahmottaminen on haastavampaa, Kumpulainen vertaa.
Vaikka Tykkyläinen toivoisi kurssille enemmän nuorisoa, hänestä aikuisten innostus käsillä tekemiseen on kuitenkin positiivista. Kursseille osallistuva porukka vaihtuu hyvin vuodesta toiseen. Ensikertalaisia riittää. Tykkyläisestä on mukavaa, että kurssin ensikertalaiset eivät ole uponneet veistämisessään rutiineihin. Ensimmäisenä ohjeena hän tyypillisesti kertoo kurssilaisille, että sahaamaan vaan. Teoksen voi löytää pölkyn sisästä erityisesti etsimättä. Veistäminen voi hyvin olla mahdollisuus purkaa ajatuksia.
Sahan sulosoinnut turruttavat ajatukset, mitä osallistujat ovat Tykkyläisen mukaan pitäneet myönteisenä, jopa vapauttavana kokemuksena normaaliin arjen hektisyyteen verrattuna. Sahaa ei kuitenkaan halua kuunnella loputtomiin, minkä kurssin vetäjä tietää hyvin. Kurssien ja sahaustapahtumisen täyteisen alkukesän jälkeen Tykkyläinen aikoo keskittyä enemmän musiikin ja keikkailun maailmaan.
– Tuskin haluan kuulla sahan ääntä hetkeen juhannuksen jälkeen, hän naurahtaa.
Kierikkikeskuksen pitkäaikainen intendentti Leena Lehtinen kiittelee kurssin pitämisen sujuvuutta. Valto Pernun säätiön tukema kurssi etenee kuin omalla painollaan, Stora Enso tarjoaa osallistujille pölkyt, ja kurssi ikään kuin markkinoi itse itsensä. Osallistujat ovat itseohjautuvia aikuisia, eivätkä aiheuta Lehtiselle murheen murhetta. Yhdeksän hengen osallistujamäärä on Lehtisestä hyvin toimiva ohjauksen sekä syntyvän sahanpurun määrän kannalta.
Lehtisen mukaan kurssi saa kiitosta erityisesti siitä, että kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Tykkyläinen toteaakin, että kurssille olisi tungosta. Ainoa este on ilmoittautumisjärjestelmä, jonka hän haluaisi muutettavan kurssin kohderyhmälle sopivammaksi.
Muuten kurssi on onnistunut hyvin. Sahat ovat pelanneet, ja osallistujat saavat toteuttaa itseään arjesta poikkeavalla tavalla. Kurssin tarkoituksena on pelkän taloudellisen hyödyn sijasta antaa osallistujille mahdollisuus tulla rauhoittumaan, mikä vaikuttaa laajalti onnistuneen.
– Kaikki on tyytyväisiä, ei ole kukaan valittanut. Kunhan sahat toimii, niin kaikki on hyvin, Tykkyläinen tiivistää.
Tykkyläinen toivoisi vastaavaa toimintaa kaikkiin kuntiin, joko sitten turisteja tai jotain syvempää tarkoitusta varten. Tämä idea on linjassa Oulun tulevan kulttuuripääkaupunkipestin tavoitteiden kanssa: halutaan lisää kulttuuritoimintaa Ouluun ja pohjoiseen Suomeen. Oulun ja Pohjois-Suomen halutaan huokuvan luovuutta sekä asukkaita että matkailijoita varten. Tykkyläinen ehdottaisi tätä varten vaikkapa erillistä toteeminvalmistuskurssia, jonka tuotokset laitettaisiin esille kaikkien ihailtavaksi.