Metsäkoneyrittäjä Teemu Aalto on viihtynyt metsäkoneen puikoissa jo reilut kolmekymmentä vuotta ja viihtyy edelleen. Hän ryhtyi jatkamaan Pentti-isänsä ja tämän veljen Pekka Aallon perustamaa yritystä. Metsä Aalto Oy:n toiminnassa on mukana jo myös Teemun omaa jälkikasvua kolmen pojan verran, ja myös 15-vuotias tytär käy auttelemassa muun muassa hallitöissä.
– Näin ollen jatkuvuutta näyttäisi yrityksen toiminnalla olevan näköpiirissä, vaikka en vielä itsekään suunnittele näitä hommia lopettavani, Teemu Aalto toteaa.
Yrityksen historia ulottuu vuoteen 1965, jolloin toimintaa käynnisteltiin parkkauskoneella. Ensimmäiset ajokoneet yritykseen hankittiin vuonna 1975, jolloin puut vielä kaadettiin metsurityönä.
Ponssen harvesterin ohjaimiin Aallot pääsivät tarttumaan ensimmäisen kerran vuonna 1993, ja kohti nykypäivää edettäessä on niin koneiden kuin työvoiman määrä lisääntynyt. Nykyisellään Metsä Aalto urakoi hakkuita neljän koneketjun ja noin kymmenen hengen voimin.
Suurin osa töistä suoritetaan tällä hetkellä Stora Enson toimeksiannosta Oulun ja Kuivaniemen välisellä alueella sekä siitä jonkin verran sisämaahan päin kuten Tannilan ja Kiimingin suunnille. Yrityksen palveluihin lukeutuvat sekä harvennus- että avohakkuut ja energiapuun korjuu.
Teemu Aalto kertoo nykyaikaisten koneiden helpottavan hakkuutyötä merkittävästi, sillä esimerkiksi moton hakkaamien puukasojen puumäärät ja lukumäärät sekä kasojen sijainti tallentuvat pilvipalvelimelle, mistä tieto siirtyy myös ajokoneen järjestelmään.
– Siten ajokoneen kuljettaja näkee aina, montako tukkia tai kuitupuuta kustakin kasasta pitäisi löytyä sekä sen, mitkä minkin läjän koordinaatit ovat. Puut siis löytyvät, vaikka lumi ehtisi ne teon ja ajon välillä peittää.
Tämän talven mittaan töitä on Aallon mukaan riittänyt “ihan niin paljon kuin ehditään tekemään”. Keliolojen suhteen talvi on myös ollut hyvä, ja töitä on pystytty tekemään alueilla, joille sulan maan aikana ei pääse.
– Ei nytkään kummoisia pohjia ole, sillä lumen alla maa on jäässä reilut kymmenen senttiä, ei sen enempää, kun lunta ehti tulla ennen kovia pakkasia. Talvihakkuut onnistuvatkin nyt lumen turvin, sitä kun on tullut riittävästi, hän valottaa.
Yrittäjä kertoo nyt hakattavan juuri talvileimikoita eli ojitusalueita ja muita pehmeitä maita kelirikkoon asti. Sitten pidetään muutaman viikon tauko, kunnes päästään kesäleimikkojen pariin.
– Puuta riittää, ja teollisuus sitä tarvitsee. Hyvähän se on maaseudulle, että metsät tarjoavat työtä ja tuloja, Aalto mieltää.
Koko alan ja omankin yrityksensä suurimpana tulevaisuuden haasteena hän näkee kuljettajien riittävyyden ja osaamisen, sillä metsässä koneenkuljettajan on osattava viihtyä yksin sekä pystyttävä itsenäisiin päätöksiin.
– Koulun penkiltä tuleva kuljettaja ei ole missään tapauksessa vielä valmis, vaan työtä harjoitellaan ja opiskellaan edelleen hakkuutyömailla joka päivä, ja uutta opittavaa tulee eteen kaiken aikaa.