Kotimaisen ruuantuotannon tärkeys on korostunut viime viikkoina Ukrainassa käytävän sodan seurausten vuoksi. Huoltovarmuuden turvaamiseen on herätty samaan aikaan, kun maatalouden kustannukset ovat nousseet ja saatavuus heikentynyt. Yli-iiläinen maanviljelijä Ari Kanniala on huolissaan kollegoidensa keskuudessa leviävästä luopumisen meiningistä.
– Monella tuntuu nyt usko loppuvan. Vaikka maauskoa olisi, ei se auta, jos eurot ovat lopussa. Nyt monella tilalla kynnys lopettaa on entistä matalampi.
Kanniala kertoo, että monet viljelijät on ajettu tilanteeseen, jossa he miettivät jättävätkö kevätkylvöt tekemättä.
– Moni sanoo, ettei omaksi tappiokseen kannata kylvää, kun kustannukset ovat niin suuret. Jos tällainen mieliala yleistyy, niin ensi syksynä me vasta pulassa olemme. Kyllä nyt olisi kaikki siemenet laitettava maahan ja toivottava, että niistä tulee satoa. Jotenkin on järjestyttävä, että tuottajat saavat apulannat, polttoaineet ja muut kulunsa maksettua.
Pitkään on ollut puhetta, ettei elintarvikkeiden hintojen nousu näy tuottajien kukkarossa. Tuottajien toiveissa onkin, että nousseita tuotantokustannuksia voitaisiin viimein siirtää tuottajahintaan.
– Tuottajillehan olisi aivan sama, mitä esimerkiksi energia, polttoaine tai lannoite maksaa, kunhan kustannukset voisi siirtää tuottajahintaan. Nyt kaupalla on niin pitkät sopimuksetkin, ettei se ihan nopeasti käy.
Lapsuudestaan Kanniala muistaa kampanjoita, joissa kehotettiin suosimaan suomalaista. Hän toivoo, että vanha slogan “Suosi suomalaista, käytä kotimaista” olisi edelleen kaikkien ohjenuorana.
– Eikä se tarkoita yksin ruokaa, vaan samalla tavalla vaikkapa vaatteita ja kenkiä. Kuluttajilta pitäisi löytyä nykyistä enemmän isänmaallisuutta.
Kanniala ei kuitenkaan syytä yksistään kuluttajia ulkomaalaisiin tuotteisiin lipsumisesta. Kaupassa suomalaiset tuotteet ovat samassa rivissä ulkomailta tuotujen halpatuotteiden kanssa, ja tuotteen alkuperän selvittäminen voi olla työlästä.
– Huononäköisenä on itselläkin monesti kaupassa hankala tutkia, missä tuote on valmistettu.
Kanniala muistuttaa, että Suomessa hintoja nostavat myös korkeat tuotantokustannukset ja korkea vaatimustaso.
– Suomessa on niin kallis järjestelmä, ettei täällä voi tehdä mitään halvalla. Silloin on selvää, että tuotanto siirtyy halvemman tuotannon maahan. Esimerkiksi elintarvikkeilla on erittäin korkea vaatimustaso ympäristöystävälliselle tuotannolle. Toisessa maassa vaatimukset saman tuotteen tuotantoon voivat olla ihan erilaiset ja siten halvemmat.
Sodasta aiheutuneet ongelmat tulivat huonoon saumaan. Viime vuosi oli Suomessa vaikea katovuosi, jonka takia varastoissa on viljaa tavallista vähemmän. 60-vuotias Ari Kanniala on vaimonsa Maijan kanssa ehtinyt nähdä monenlaisia aikoja yli 40-vuotisella urallaan tannilalaisella lypsykarjatilalla. Ostoviljan varassa olevalla tilalla on totuttu käyttämään kotimaista viljaa.
– Katovuosia on ollut aiemminkin, mutta silloin viljaa on tuotu muualta. Nyt tilanne on toinen, kun se on Euroopan- ja osittain maailmanlaajuinen.
Pellervon taloustutkimus PTT:n tuoreessa ennusteessa sodan vaikutusten arvioidaan ulottuvan useiden vuosien ajalle maailmanlaajuisesti.
– Suomen maatalouden kannalta suurin epävarmuus ajoittuu tällä hetkellä vuoteen 2023. Riskinä on viljelijöiden maksuvalmiuden heikkeneminen, tuotannon vähentäminen tai lopettaminen maatiloilla, ja elintarvikeomavaraisuuden heikkeneminen. Monilla tiloilla ei ole talouspuskureita, jotka auttaisivat pahimman yli, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.
PTT:n ennusteessa todetaan, että Suomessa ja Euroopassa ruoka ei lopu, mutta globaalisti kriisi voi aiheuttaa ruokapulaa ja levottomuuksia esimerkiksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Varautumisen ministerityöryhmä päätti viime viikolla toimista maatalouden huoltovarmuuden turvaamiseksi. Kotimaisen ruuantuotannon tukemiseksi osoitetaan yhteensä noin 300 miljoonaa euroa. Kokonaisuuden luvataan sisältävän nopeavaikutteisia tukimuotoja maatilojen maksuvalmiuden tukemiseksi. Niiden lisäksi luvassa on toimia, joilla vauhditetaan energiaomavaraisuuden kasvattamista ja siirtymää pois fossiilisista luonnonvaroista.
Varautumisen ministerityöryhmä linjasi kuluvalle vuodelle lisätukea esimerkiksi kansalliseen luonnonhaittakorvaukseen, sika- ja siipikarjatalouteen, kasvihuonetuotannolle, puutarhatuotteiden varastointiin, porotalouteen ja kalatalouteen, EU:n kriisitukeen ja sen täydentämiseen sekä energiaverojen vuoden 2021 palautuksen lisäämiseen.
Ari Kanniala toteaa, että kotimaiseen ruuantuotannon tukemiseen osoitettu summa kuulostaa isolta, mutta jakajiakin on paljon.
– Käsi ojossa alkaa olla jo aika paljon porukkaa.