”Maa kal­lein minul­le isän­maa, sen met­sät, jär­vet, pel­lot. Sen rau­haa kai­kil­le kuu­lut­taa, koti­seu­dun kirk­ko­jen kel­lot. On isäm­me tääl­lä elä­neet, työn teh­neet, ees­täm­me tais­tel­leet. Maa kal­lein minul­le isän­maa. Sitä maa­ta tah­dom­me puo­lus­taa.” Tämä runo löy­tyy runoi­li­ja­pap­pi Toi­vo Hyy­ry­läi­sen har­taus- ja runo­kir­jas­ta Toi­von kipi­nöi­tä, joka on jul­kais­tu vuon­na 2017. Var­si­nai­sia runo­teok­sia Toi­vol­ta löy­tyy nel­jä vuo­sien 1995 ja…