On todisteita, että ihmiset olisivat alkaneet käyttää vaatteita 100 000–500 000 vuotta sitten. Vaatetuksen kehityskulku nykyaikaan on siis pitkä. Siihen mahtuu monta tekstiiliä, valmistustapaa ja muoti-ilmiötä.
Antiikin aikana suosittiin laajoja kankaanpaloja, jotka kiedottiin kehon ympärille eri tavoin. Kangas oli kallista, joten sitä ei haluttu leikata tai pysyvästi muokata turhaan. Samoihin aikoihin pohjoisissa piireissä suosittiin villaisia vaatteita sekä nahka-asusteita ja ‑kenkiä. Keskiajan Euroopassa vaatetus säilyi yksinkertaisena, joskin 1400-luvun puolella aletiin nähdä kehitystä värjäystekniikoissa ja villan työstämisessä.
Väitetään, että muoti sai Euroopassa alkunsa 1500-luvulla. Esimodernissa Euroopassa muotiin nousi röyhelökaulukset, yksityiskohtainen kirjonta ja pitsi. Valistusaikaan arkinen ja virallinen pukeutumisen erotettiin toisistaan. Hovielämän kuteet olivat yliampuvia.
Teollinen vallankumouksen myötä tuotanto siirtyi liukuhihnalle ja halpeni. 1800-luvulla viktoriaaninen tyyli alushameineen ja korkeine kauluksineen nousi suosioon.1900-luvun aikana muodissa kävivät korsetit, flapper-tyyli, minihameet, leggingsit ja minimalismi muiden muassa.
Muodissa kummittelee entiset trendit vielä nykypäivänäkin. Sanotaan, että muoti on toistuva sykli, jossa kuolleet trendit heräävät henkiin uudessa muodossa 20 vuoden välein. Ainakin teoriassa. Nykyään trendit tuntuvat muuttuvan viikottain. Joka makuun pitää saada kattaus vaatteita, mieluiten halvalla. Pikamuoti kukoistaa. Liukuhihna rullaa nopeammin kuin koskaan aiemmin.
Uusiokäytöstä ja kierrätyksestä puhutaan paljon. Kuitenkin vain noin kahdeksan prosenttia vaateteollisuudessa käytetyistä tekstiileistä on ollut kierrätettyä, ja pikamuoti-imperiumit senkun kasvavat.
Ehkä vaatteiden kierrätyksen tehostaminen on vastaus ongelmaan. Tai ehkä muutoksen pitää kohdistua tapaan ajatella muotia. Mitä jos hidastaisimme trendisyklin vauhtia?
Aliisa Alatossava
aliisa.alatossava(at)rantapohja.fi