Vielä 1970-luvulla tai jopa 1980-luvun alussa suomalaisen paikallislehden suurimpiin uutisiin saattoi kuulua se, että jollekin kyläkunnalle oli lopultakin saatu sähköt. Luultavasti taloissa oli käyty ennen asennuksia melkoisia pähkäilyjä, sillä johdon saanti talon seinään ei ollut ilmainen toimenpide. Oli liittymismaksu ja vielä sähkömittarin ilmoittama kulutus, josta oli maksettava. Kuluja verrattiin ehkä aggregaatin aiheuttamiin menoihin ja toimitusvarmuuteen. Aggregaatti saattoi mennä epäkuntoon tai polttoaine loppua kesken tv-sarja Peyton Placen katselun.
Rantapohja on kertonut viime vuosien aikana alueellaan etenevistä valokuituhankkeista ja tälläkin paikalla niistä on kirjoitettu moneen kertaan. Ajankohtaisimmat hankkeet Rantapohjan alueella ovat tällä hetkellä Haukiputaan kuituhanke sekä Ylikiimingin jalalle nousemassa oleva kuiduttaminen. Tiistaina kerroimme Ylikiimingin hankkeen suunnitelmista. Seuraavaksi päivitämme Haukiputaan tilanteen.
Haukiputaan tilanne on suuremman asukasmäärän takia toisenlainen kuin Ylikiimingin. Haukiputaalla on jopa kilpailua asiakkaista eri palveluntarjoajien kesken, mutta ylikiiminkiläiset voivat kyllä olla varmoja siitä, että nyt lienee ainukertainen mahdollisuus saada nopean ja varman verkkoyhteyden takaava valokuituyhteys talouteensa. Suuret verkkoyhtiöt eivät ole kiinnostuneita syvemmästä maaseudusta eivätkä ne tule rakentamaan kuituyhteyksiä kuin tietyn väestötiheyden omaaville alueille. Samaan aikaan ylikiiminkiläiset kiroavat hitaita langattomia yhteyksiään. Kun naapuri aloittaa suoratoiston katselun, katkeaa omasta tietokoneesta verkkoyhteys. Tilanne lienee sama osissa Haukipudastakin.
On tietenkin ymmärrettävää, että sitoutuminen valokuidun kustannuksiin voi arveluttaa kotitalouksia. Niinpä verkkoyhtiöiden onkin kyettävä tarjoamaan palvelujaan järkevään hintaan. Toisaalta alueiden asukkaiden olisi sitouduttava riittävässä määrin kuituyhteyksien hankintaan, jotta hankkeet saadaan kannattamaan.