Pitkän matkan bussimatkailua tulee harrastettua harvemmin, mutta nyt kävin viikonloppuna linja-autolla Jyväskylässä. Yleensä pidemmät reissut tehdään henkilöautolla, koska reissussa on useampi henkilö. Olin tälläkin kertaa lähdössä rutiininomaisesti omalla autolla, kunnes havahduin harkitsemaan asiaa tarkemmin. Aikatauluihini sopivilla linja-autoilla Jyväkylässä kävi mutkan 25 eurolla. Eli olihan se omaa autoa edullisempaa, saati sitten ympäristöystävällisempää. Ja tulihan matkaan ihan erilainen retken tuntu jo etukäteen, kun sai miettiä eväitä ja ajanvietettä.
Etukäteen ajattelin, että bussissa käy puheensorina, kun ihmiset juttelevat joko keskenään tai puhelimeen. Olin nimittäin juuri lukenut yleisönosastosta, kuinka rasittavaa julkisissa liikennevälineissä on kuunnella kanssamatkustajien puheluita. Oletin, että näillekin matkoille sattuu kuuloetäisyydelle muutama puhelimeen jaarittelija, jolta saa jos ei muuta, niin ainakin aineksia kolumniin.
Mutta vaitonaistapa olikin porukka. Minun linjalleni osuneet kulkijat pysyivät enimmäkseen ihan hiljaa kuulokkeet korvillaan puhelimiaan tai läppäreitään hieroen. Menomatkaa ilostutti kaksi maisemia ihastelevaa pientä poikaa, joiden keskustelusta kuulin pätkiä sieltä täältä. He muun muassa ihmettelivät, kuka nyt Viitasaarelle jäisi. Tulomatkan pienistä kiljahduksista päätellen kanssamatkustajat seurasivat enimmäkseen MM-hiihtoja. Joku katseli äänet päällä The Wall Suomen lauantaista lähetystä, jossa haukiputaalaispariskunta voitti mukavan summan rahaa.
En kuullut koko matkalla kuin kahden henkilön puhuvan puhelimeen. Molemmat kertoivat tahoilleen jatkavansa Jyväskylästä matkaa Helsinkiin junalla. Sitä minä tosin ihmettelin, että miksi he vaihtavat bussin junaan, kun bussikin oli Helsinkiin menossa. Jospa se asia selviäisi seuraavalla bussimatkalla.