Ennen viime viikon keskiviikkoa en ollut koskaan ajanut autolla kolaria. Kaikenlaista on liikenteessä yli 40 vuotta jatkuneen autoilu-urani aikana lähes tapahtunut, mutta kertaakaan ei ole pelti tai muovi kolissut.
Onneksi kenellekään ei sattunut mitään vakavampaa. Kyseessä oli hyvin hitaassa vauhdissa syntynyt parkkipaikkakolistelu.
Lähdin peruuttamaan työpaikan parkkiruudusta enkä huomannut taakse oikealle jonkinlaiseen kuolleeseen kulmaan pysähtynyttä toista autoa. Sitten kolahti.
Toisen auton kuljettajan kanssa vaihdoimme yhteystiedot. Poliisia ei tarvinnut paikalle kutsua. Myönsin että minunhan se oli vika. Olin liikkeellä ja hän oli pysähtynyt. Kumpaankin autoon tuli vähintäänkin esteettistä haittaa: naarmuja, maalia irtosi ja ainakin itseltäni rikkoutui toinen takavalo.
Kun lähdin ajamaan tapahtuman jälkeen kohti kotia, päivittelin sitä, miten tällaista voi sattua niin tutussa paikassa. Laskin että olen tehnyt vuosien mittaan parkkiruutuuni tuhansia tuloja ja lähtöjä. Saattoiko olla niin, että juuri perin juurin tuttu ympäristö tuuditti lähtemään ruudusta aivan niin kuin aina ennenkin. Kenties olisin ollut tarkkaavaisempi vieraassa paikassa.
Parkkipaikoilla tapahtuvat autojen kolhiutumiset ovat yleisimpiä liikennevahinkoja. Niitä tapahtuu vuosittain kymmeniätuhansia. Joskus vahingon vastuista kiistelläänkin, sillä väistämisvelvollisuudet ovat parkkialueilla usein epäselviä. Juuri pysäköintialueilla tapahtuu usein myös sitä, että kolhija poistuu paikalta jättämättä yhteystietojaan kolhitun auton omistajalle.
Tuollainen tarpeeton törmäily tietenkin harmittaa, mutta onneksi on vakuutukset. Minun tapauksessani oman autoni vahinko korvataan kasko-vakuutuksestani ja toisen ajoneuvon kolhu liikennevakuutuksestani. Menetän bonuksia. Vahingot olivat pieniä, mutta korjauskulut nousevat silti tuhansiin euroihin.
Liikenteessä kannattaa aina olla varovainen. Myös parkkipaikalla.