“Nyt tuli hyvä mies valtaan”, minulle todettiin, kun kesällä vuonna 2000 kysyin Venäjällä mielipidettä maan uudesta presidentistä, eräästä Vladimir Putinista. Vastaajana olivat vanhat kommunistit Tserepovetsin kaupungissa Vologdan alueella. Nämä miehet tunnistivat Putinissa kaltaisensa, olihan kyseessä entinen (tai ikuinen) KGB-upseeri, joka ei kaihtanut kovia ja raakoja otteita esimerkiksi Tsetsheniassa.
Juuri tuolloin venäläiset kokivat myös suurta pettymystä Jeltsinin kauden epävakauteen. Moni oli esimerkiksi menettänyt säästönsä vuonna 1998 alkaneessa Venäjän talouskriisissä. Moni kaipasi maahan parempaa järjestystä. Näki selvästi, että monen venäläisen energia kului aivan kokonaan arjessa selviämiseen.
Jollain tavalla kaupungissa henkivät vielä toisen maailmansodan sekä kylmän sodan tuulet. Kaupunkilaiset olivat ylpeitä siitä, että heidän suuri tehtaansa oli tuottanut erikoisteräksen Neuvostoliiton sukellusveneisiin. Minulle muisteltiin myös, kuinka teollisuuden kehitys oli Stalinin ansiota. Tserepovetsissa oli ollut vankileirejä suomalaisille sotavangeille. Siellä on muistomerkkikin heille. Karjalaistaustainen tulkkini, jo iäkäs Antti muisteli, kuinka hän oli joutunut jatkosodan aikana pakenemaan äitinsä kanssa suomalaisia sotilaita näiden edetessä Karjalassa. Antin puoliso oli Tserepovetsissa opettanut saksan kieltä DDR:ään sijoitettaville neuvostoupseereille. Haastattelemani nuoret miehet olivat lähdössä armeijaan ja sen jälkeen terästehtaalle töihin.
Tavalliset tserepovetslaiset olivat kyllä hyvin ystävällistä väkeä, mutta sain kokea myös epäluuloista kohtelua. Kaupunkiin saavuttuani minun oli mentävä ilmoittautumaan paikalliselle FSB:n upseerille, joka antoi minulle putkareissun uhalla sakot – kenties kyse oli normaalista korruptiosta. Kun tein paluuta Suomeen, minulle tehtiin kolme eri tarkastusta, joita perusteltiin Tshetsenian sotatilanteella.
Kun Venäjä on viime vuosina matkannut kohti yhä syvempää totalitarismia, on mieleeni usein noussut Nyt tuli hyvä mies valtaan ‑kommentti. Venäjä tuottaa nyt suurta tuhoa Ukrainassa, mutta ei ole vaikea ennustaa, että venäläisillä itselläänkin ovat jälleen edessä puutteen ja kärsimyksenkin vuodet. Mutta sellaisestahan eivät taida diktaattorit – hyvät miehet – välittää.