Liikennekuolemien määrä rattijuopumustapauksissa on Liikenneturvan kokoamien tilastojen mukaan laskenut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nähtävästi asenteet humalassa ajamiseen ovat muuttuneet, mikä on hyvä asia.
Kuitenkin viime vuonnakin Suomessa kuoli 38 ihmistä rattijuoppouden seuraamuksiin. Keskimäärin rattijuopumustapauksissa on viimeisten vuosien aikana kuollut keskimäärin 51 henkilöä. Loukkaantuneita on ollut keskimäärin 560. Vertailun vuoksi voi mainita, että hirvikolareissa kuoli viime vuonna 3 ihmistä.
Tilastollisesti esitettynä kuolleet ja loukkaantuneet näyttävät vain luvuilta, mutta taustalla on suuri määrä henkistä ja fyysistä kärsimystä. Sitä saa kokea paitsi loukkaantuneet myös heidän lähipiirinsä. Kärsimään joutuvat myös rattijuopon läheiset ja varmasti toki rattijuoppo itsekin.
Rattijuopumuksen takia onnettomuudessa loukkaantuneista syntyy yhteiskunnalle tietenkin suuria kustannuksia, mutta rattijuoppouden jäljet ovat pitkät myös oikeuslaitoksessa. Humalassa ajaneen ja siitä kiinni jääneen vieminen läpi tutkinnan ja oikeuskäsittelyn ei ole halpaa lystiä.
Moni olisi valmis lunastamaan rattijuopon kulkuvälineen valtiolle korvaukseksi ja rangaistukseksi. Tosiasia on kuitenkin se, että etenkään taparattijuopot liikkuvat harvemmin autolla, jonka joku olisi valmis ostamaan itselleen ja josta valtio saisi siten myyntituloja.
Myös Rantapohjan uutistoimituksessa on huomattu rattijuopumustapausten yhteydessä eräs uusi, pelottavakin piirre. Nykyään lähes aina rattijuopon verestä on löydetty muitakin huumaavia aineita alkoholin lisäksi. Kyseessä voi olla huumausaine tai jokin ajokykyyn vaikuttava lääke. Usein tällaisella rattijuopolla ei myöskään ole voimassa olevaa ajolupaa. Ajoneuvokin saattaa olla laittomassa kunnossa.
Vaikka rattijuoppojen määrä liikennevirrassa on vähentynyt hiukan, ei valistusta asiassa kannata lopettaa. Joka vuosi liikenteeseen tulee uusia sukupolvia, joiden on syytä tiedostaa rattijuoppouden seuraukset.
Pekka Keväjärvi