Nykyisin joulu tuntuu alkavan jo joulukuun 1. päivänä. Mikäpä siinä. Joulukalentereiden luukut tuntuvat alkaneen avautuvan nyt niin vinhaa vauhtia, että arvatenkin monet suunnitelmat itse tehdyistä jutuista karisevat.
Pitäisikö näprätä tonttuovi, tuo jo jonkin aikaa muodissa ollut pieni joulukoriste, joka laitetaan lattianrajaan kulkureitiksi tontun tulla ja tuoda ainakin se joulumieli. Tai miten käynee uusimman hittijutun käpyhyasintin kyhäämisen. Käpyjä saattaa vielä löytää, jos lumi sulaa. Kävyt aukeavat lämpimässä paikassa sanomalehden päälle levitettynä tai miedolla lämmöllä uunissa. Halutessa kävyt voi värjätä spreimaalilla tai jättää ekologisesti luomutilaan.
Ekoteot värittävät joulua entistä enemmän ja näkyvät myös Linnan juhlien tarjoilussa ja koristelussa. Presidentin puolison yllä nähdään koivukuidusta tehty iltapuku ja muidenkin daamien yllä uusia innovaatioita kuten punakaalilla värjättyä kangasta tai puvun helmassa vahvikkeena käytettyä vanhaa messumattoa.
Hienoa, että ympäristöteot näkyvät myös kutsuvieraslistalla, jolta löytyy myös ympäristöasioissa kunnostautuva Iin kunta, jota edustaa juhlissa kunnanjohtaja puolisoineen. Tuskin malttaa taas odottaa itsenäisyyspäivän illan tv-sessiota.
Joulun odotukseen voi virittäytyä myös seuraamalla virtuaalisia joulukalentereita, joita some on pullollaan vähän liiaksikin asti. Hauskaa, että televisiossa on alkanut Aikuisten naisten joulukalenteri. Siinä ironisoidaan ylikierroksilla jouluvalmisteluja tohottavan perheenäidin pyrkimystä laittaa taas jälleen kerran täydellinen unelmien joulu.
Sellaista harvemmin syntyy, eikä ole tarviskaan. Joulunalusaikaan kaivataan eniten rauhallista mieltä ja malttia – vaikka se käpyhyasintti jäisikin tekemättä.
Auli Haapala
auli.haapala(at)rantapohja.fi