Toi­mit­ta­jal­ta: Tie elä­män ja lau­lun voima

Äsket­täin Ylen Puo­li seit­se­män ‑ohjel­mas­sa esi­tet­ty 79-vuo­ti­aan lau­la­ja­le­gen­da Kat­ri Hele­nan haas­tat­te­lu jäi mie­lee­ni voi­mak­kaas­ti. Iko­ni­nen Kat­ri Hele­na on lau­la­nut tien­sä suo­ma­lais­ten sydä­miin ja ehti­nyt 62 vuo­den hui­keal­la ural­laan levyt­tää usko­mat­to­mat 483 kap­pa­let­ta. Hänen jää­hy­väis­keik­kan­sa ovat vil­lin­neet kai­ke­ni­käi­siä kuu­li­joi­ta tans­si­la­voil­ta fes­ta­reil­le ja varus­mies­ten kotiutumisjuhliin.

Kat­ri Hele­nan vii­mei­sek­si jää­vä levy­tys Elä­män tie jul­kais­tiin juu­ri, ja hänen hui­kea uran­sa hui­pen­tuu ensi elo­kuus­sa Olym­pias­ta­dio­nin jäähyväiskeikkaan.

Kat­ri Hele­na jos kuka on kos­ket­ta­nut suo­ma­lais­ten sydä­miä – ei vain fyy­si­ses­ti tans­si­lat­tioil­la, vaan myös hen­ki­ses­ti kap­pa­leil­laan, jois­sa tul­kin­ta ja sanat ovat pää­osas­sa ilman ulkoi­sia teho­kei­no­ja. Per­soo­nal­laan ja lau­luil­laan hän on vuo­si­kym­men­ten ajan viih­dyt­tä­nyt, loh­dut­ta­nut ja luo­nut uskoa tule­vaan. Tämä välit­tyy myös hänen vii­mei­ses­tä levy­tyk­ses­tään: “Pai­kan jokai­nen polul­tan­sa löy­tää, aina uuteen, käy tie elämän…”

Haas­tat­te­lus­sa Kat­ri Hele­nal­ta kysyt­tiin pelos­ta. Hän vas­ta­si, ettei pidä itse­ään roh­kea­na, mut­ta on päät­tä­nyt olla pääs­tä­mät­tä pel­koa sydä­meen­sä – vaik­ka nykyi­ses­sä maa­il­man­ti­lan­tees­sa sii­hen var­mas­ti oli­si aihetta.

Elä­män tie ‑lau­lun kuo­ros­sa on muka­na jouk­ko nai­sar­tis­te­ja sym­bo­li­se­na siir­to­na tule­vai­suu­teen, Kat­ri Hele­nan vies­tin sii­vit­tä­mä­nä: Teis­sä on voi­maa vai­kei­na­kin het­ki­nä. Voim­me kaik­ki jak­saa, kun pidäm­me myön­tei­siä aja­tuk­sia yllä ja uskom­me tulevaan.

Kat­ri Hele­nan esiin­ty­mis­tyy­li ja hänen menes­tyk­sen­sä ilman julk­kik­sek­si pyr­ki­mis­tä tuli väis­tä­mät­tä mie­lee­ni, kun kat­se­lin Uuden musii­kin kil­pai­lun esi­tyk­siä, jot­ka täh­tää­vät Euro­vii­sui­hin. Lau­lut ja musiik­ki viih­dyt­tä­vät ja toi­mi­vat tun­tei­den tulk­ki­na – kuten ennen­kin – mut­ta ajat muut­tu­vat. Ei mil­lään pahal­la, mut­ta Euro­vii­suis­sa tun­tuu ole­van val­lal­la, että esi­tys­ten tuek­si tar­vi­taan mah­ti­pon­ti­sia efek­te­jä tai per­man­nol­la kie­ris­ke­lyä vähis­sä vaat­teis­sa. No, ehkä­pä näi­den­kin esi­tys­ten jou­kos­ta voi hyvin­kin löy­tyä menes­ty­vä ja iki­vih­reäk­si muut­tu­va menestyskappale?

auli.haapala(at)rantapohja.fi