Tekoälystä on tohistu vuosikausia, mutta nyt vauhti vain kiihtyy. Viime viikolla kerrottiin tekoälymaailmaa ällistyttävästä kiinalaisesta älyversiosta.
Oma älyni ei riitä älyämään tekoälyn tarvitsemia laskentatehoja, kapasiteetteja tai tietokeskustarpeita. Minulla on tekoälyn kanssa vasta hyvin lyhyt ja haparoiva suhde. Kommunikoin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa noin puolitoista vuotta sitten. Silloin ystävä vinkkasi käyttämään tekoälyä koulutehtävien vastauksissa. Minulla ei ollut sen tyyppisiä tehtäviä, joihin olisin voinut tai halunnut tekoälyä käyttää, joten asia jäi tuolloin muutamaan hataraan kysymykseen.
Palattuani töihin opintovapaaltani, huomasin tekoälyn tai ainakin keskustelun siitä ilmaantuneen toimituksenkin arkeen. Korostettakoon kuitenkin, että me oikeat ihmiset kirjoitamme ja laadimme edelleen tämänkin lehden jutut ja ilmoitukset. Tekoäly voi kuitenkin auttaa ja nopeuttaa vaikkapa tietolähteiden löytymisessä.
Eipä siis muuta kuin kokeilemaan. Halusin tietää, kuuluiko Punaisenladonkangas ennen kuntaliitosta Kiiminkiin vai Haukiputaaseen. Siinäpä kysymys, johon tekoäly varmasti tietäisi vastauksen. Tekoäly vastasi Punaisenladonkankaan olleen aina Oulua. Kysyin, etteikö sittenkin olisi ollut Haukipudasta. Tekoäly myönsi näin olleen ja pahoitteli virheellistä vastaustaan. Huvikseni kysyin jatkoksi, milloin Haukipudas liittyi Ouluun. En muista älyn vastausta, mutta ei se ollut ainakaan vuosi 2013, jolloin liitos oikeasti tapahtui. Jälleen tekoäly pahoitteli virheellistä vastaustaan.
Tulipahan heti alkuunsa konkreettinen opetus, että tekoälyn vastauksiin kannattaa aina suhtautua kriittisesti. Olen kuitenkin onnistunutkin keskusteluissamme. Kysäisin tekoälyltä, mitä ruokaa tekisin jääkaapissa olleesta bataattisosepötköstä, perunoista, porkkanoista ja jauhelihasta. Tekoälyn reseptillä teimme oikein hyvää kasvispaistosta.