Vuosi sitten joulun alla pohdittiin, kuinka viettää joulua terveysturvallisesti. Suuret sukujoulut olivat edellisvuoden tapaan välteltävien asioiden listalla. Joulukonsertteihin, kauneimpiin joululauluihin tai muihin joukkokokoontumisiin menemistä oli pohdittava siitä koituvan terveysriskin kannalta.
Ilman koronaa emme vietä tulevaakaan joulua. Koronaan sopivien oireiden ilmaantuessa on edelleen pysyteltävä omissa oloissaan ja koronatestejä on syytä sujauttaa jouluostosten joukkoon.
Vuosi sitten odotimme, että seuraava joulu olisi jo helpompi. Emme voineet kuvitella, minkälaisia vitsauksia meillä on koronan lisäksi. Kukapa olisi uskonut esimerkiksi sitä, että tämän joulun alla seuraamme sähkönkulutusennustetta jopa tarkemmin kuin sääennustetta.
Vuosi sitten toimme ankeisiin aikoihin iloa aiempia vuosia runsaammalla kausivalaistuksella. Pihapuut saivat uusia valoketjuja ja ikkunoihin hankittiin muutama valosarja lisää. Kukapa olisi uskonut, että vuoden kuluttua mietimme tarkasti jokaisen valoketjun moraalista oikeutusta. Vaikka itse sattuisikin saamaan edullista sähköä, on oltava mukana sähkönsäästötalkoissa. On tienpätkiä, jolla kukaan ei uskalla sytyttää niitä ensimmäisiä jouluvaloja.
Vuosi sitten emme olisi voineet kuvitella, että halkokuorma on ykkösenä joululahjatoivelistalla. Tai että kliseinen toive maailmanrauhasta olisi näin konkreettinen.
Koronapandemian jyrätessään odotettiin paluuta uuteen normaaliin. Tuolloin enteiltiin, ettei paluuta koronaa edeltävään aikaan enää ole. Oletettiin, että pandemia jättää käytäntönsä, jotka kuuluvat uuteen normaaliin elämään. Kukaan ei tainnut kuvitella, että uusi normaali olisi tällaista.