Muutamat asiantuntijat neuvoivat hallitusta viimeisimmän sote-ehdotuksen kaaduttua. Jälkiviisasta oli sanoa, että soten uudistaminen olisi pitänyt jakaa useammalle hallituskaudelle eikä yrittää ratkaista asiaa kertarysäyksellä.
Voi olla, mutta itse asiassa suomalaisen sosiaali- ja terveydenhullon rakennetta on koetettu saada ojennukseen jo ainakin lähes 15 vuoden ajan. Ei ole tullut valmista. Taustalla vaikuttavat puolueiden valtapelit sekä siihen liittyen valtava julkinen rahapotti, jota sote-ratkaisuilla liikutettaisiin.
Kovin paljon siitä ei ole puhuttu ääneen, mutta viimeisintäkin sote-yritystä jarrutettiin paitsi julkisesti myös kulisseista. Ratkaisusta olisivat hyötyneet kasvavien sote-menojen kanssa kamppailevat pienet kunnat. Suuremmat kaupungit olivat menettämässä tuloja ja niitten päättäjät valtaa. Päätöksenteon rattaissa mukana olleelle oppositiolle saattoi olla poliittisesti edullista, että hallituksen sote kaatui. Uusi sote olisi luultavasti merkinnyt valtavia muutoksia esimerkiksi siihenkin, mihin ammattiliittoon julkisen sektorin työntekijät olisivat järjestäytyneet. Olisivatko he olleet enää kuntien työntekijöitä vaiko valtion leivissä. Olisiko siirtymä yksityiselle puolelle ollut suuri?
Lähes 15 vuoden ajan sotea on koetettu ratkaista monenlaisilla malleilla. Samaan aikaan julkisia palveluja käyttävät kansalaiset ovat kokeneet palvelujen koko ajan heikentyvän. Kuitenkin kustannukset ovat kasvaneet.
Seuraavankin hallituksen on ryhdyttävä sote-töihin, jos se haluaa olla vastuullinen toimija. Samaan aikaan olisi ratkaistava sotu eli suomalaisen sosiaaliturvan rakenne, joka on moneen otteeseen todettu kehittyneen liian monimutkaiseksi himmeliksi ja jonka on arvioitu jopa estävän työllistymistä vanhanaikaisuutensa vuoksi.
Jos ja kun SDP:n Antti Rinne nimitetään hallitustunnustelijaksi ja sitä myöten mahdollisesti pääministeriksi, hän tulee törmäämään lujasti soteen ja sotuun. Saapa nähdä onko nyt vuorossa parlamentaarinen valmistelu, jossa olisivat mukana eduskuntapuolueet laidasta laitaan.