Toi­mit­ta­jal­ta: Sivustaseuraajana

Kah­den vuo­den opin­to­va­paa­ni aika­na maa­il­ma rul­la­si eteen­päin ilman, että minä oli­sin uuti­soi­nut maa­il­man tapah­tu­mis­ta. Uuti­sia toki seu­ra­sin, kuten olen tot­tu­nut teke­mään lap­suu­des­ta­ni saak­ka. Pyrin kui­ten­kin vält­tä­mään sel­lai­siin asioi­hin pereh­ty­mis­tä, joi­hin oli­sin syven­ty­nyt vain työ­ni takia.

Huo­ma­sin, että ammat­ti­kou­lu­lais­ten arkeen ei juu­ri kuu­lu uutis­ten seu­raa­mi­nen. Tai aina­kaan uuti­sis­ta ei puhut­tu. Vuo­si sit­ten käy­ty­jen pre­si­den­tin­vaa­lien yhtey­des­sä jopa häm­men­nyin, kun kou­lul­la vaa­leis­ta ei puhut­tu. Toi­sen aikuis­opis­ke­li­jan kans­sa sain sen­tään viri­tel­tyä aihees­ta pie­nen kahvipöytäkeskustelun.

En toi­saal­ta ihmet­te­le, ettei uuti­sai­heis­ta väli­tun­neil­la juu­ri kes­kus­tel­tu. Mone­na päi­vä­nä uuti­san­ti sisäl­si pelk­kää kur­juut­ta. Maa­il­man levot­to­muus sai toi­si­naan pitä­mään oman­kin tele­vi­sion sul­jet­tu­na uutis­ten aikaan.

Medi­aa syy­te­tään mil­loin min­kä­kin asian liet­so­mi­ses­ta ja epä­koh­tien kai­ve­le­mi­ses­ta. Nyt­kin moit­tei­ta kuu­lin, mut­ta yri­tin olla otta­mat­ta syy­tök­sis­tä itsee­ni. Aina­kaan täl­lä ker­taa en voi­nut olla epä­koh­tien lietsoja. 

Töi­hin palat­tua­ni aloim­me toi­mi­tus­pa­la­ve­ris­sa suun­ni­tel­la tule­vien kun­ta- ja alue­vaa­lien seu­ran­taa. Havah­duin huo­maa­maan, että opin­to­va­paa­ni oli alka­nut sama­na päi­vä­nä, kun sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men jär­jes­tä­mis­vas­tuu siir­tyi kun­nil­ta ja kun­tayh­ty­mil­tä hyvin­voin­tia­lueil­le. Aina­kin tämän osal­ta pai­kal­li­nen uutis­maa­il­ma on muut­tu­nut pois­sao­lo­ni aika­na. Olen toki ollut tie­toi­nen siir­ron seu­rauk­sis­ta. Aika näyt­tää, mitä kaik­kea tämä muu­tos tuo vie­lä tullessaan

Toi­mit­ta­ja­na pää­see moniin mie­len­kiin­toi­siin paik­koi­hin ja saa osal­lis­tua tapah­tu­miin, jot­ka jää­vät his­to­ri­aan. Tie­sin jo vapaal­le jää­des­sä­ni van­han sanan­las­kun mukai­ses­ti, että sota ei yhtä mies­tä kai­paa. Sii­tä en ollut var­ma, kai­paa­ko tämä yksi “mies” sotaa eli osal­lis­tu­mis­ta tär­kei­siin tapah­tu­miin. Hyvin kui­ten­kin pär­jä­sin, sil­lä kara­vaa­ni kul­ki ja koi­rat hauk­kui­vat, vaik­ka olin­kin vain sivustaseuraaja.