Sunnuntaita vasten aamuyöllä se tapahtui. Ydinvoimalassa Eurajoella oltiin valveilla, kun Olkiluoto 3 napsautettiin käyttöön ja laitoksen kolmas ydinreaktori alkoi tuottaa säännöllisesti sähköä verkkoon. Käynnistys tapahtui vuorokausi etuajassa, mutta 14 vuotta kestäneiden viivästysten jälkeen.
Parempi myöhään kuin milloinkaan! Olkiluoto 3:n odotetaan jauhavan sähköä seuraavat kuusi vuosikymmentä ja tuovan odotetun lisän Suomen sähköntuotantoon ja huoltovarmuuteen. Kuluttajat odottavat toiveikkaina, että sähkön hinta laskee. Hyvällä tiellä ollaan, kun sähköä saadaan myös lisääntyvästä tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta. Näihin liittyviä hankkeita on useita myös Rantapohjan alueella.
Niin se maailma muuttuu suhtautumisessa ydinvoimaankin. Itsekin olen lukioaikana kantanut keltaoranssia aurinkopinssiä tekstillä: Atomivoimaako, ei kiitos! Siihen aikaan nuoriso pelkäsi ydinonnettomuutta ja ydinjätettä, joka ei häviä koskaan. Nykyisin korkeimmat pelkokertoimet liittyvät sodan ohella laajemmin ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Ydinvoima nähdään vesi- ja tuulivoiman ohella merkittävimmäksi päästöttömän sähköntuotannon muodoksi. Hiilineutraalissa tulevaisuudessa avainasemaan voivat nousta myös yksittäiset pienydinvoimalat.
Energiapäätöksetkin ovat poliittisia. Samaan aikaan kun meillä avattiin Olkiluoto 3, yksi maailman ja Euroopan suurimmista ja kalleimmista ydinvoimaloista, Saksa sulki viimeisetkin laitoksensa. Harva enää muistaa, että vihreät lähti hallituksesta 2014 Fennovoiman ydinvoimapäätöksen seurauksena. Ydinvoimalan rakentaminen Pyhäjoelle keskeytyi surullisesti viime vuonna Venäjä-kytkösten takia.
Tulipa sähkö mistä tuutista tahansa, kulutuksen vähentämisen tarve on iskostettu ainakin meidän tavallisten kuluttajien kalloon. Totta vieköön viime talvena on palellut, mutta sähkölaksu on ollut siltikin karmea. Nyt lienee lupa odottaa kohtuullisia aikoja?
auli.haapala(at)rantapohja.fi