Suomi sijoittui aivan normaalille paikalleen Euroviisuissa, loppusarjan toiseksi viimeiseksi. Omasta mielestämme olisimme ansainneet voiton.
Jääkiekon MM-kisat taas menivät Suomelta penkin alle. Sijoitus oli tänä vuonna vasta viides. Monen mielestä huonommat joukkueet voittivat mitalit.
Näistä takaiskuista on joku voinut kokea surua. Voiko Suomi olla enää maailman onnellisin maa, kuten YK:n onnellisuusraportti kertoi aiemmin keväällä.
YK:n listauksessa ehkä herkullisinta oli se, että rakas naapurimme Ruotsi oli tällä kertaa vasta yhdeksänneksi onnellisin paikka maan päällä. Näin pääsi käymään, vaikka siellä asuu suuri määrä suomalaisia ja suomalaistaustaisia ihmisiä.
YK:n raportti mittasi 156 maan onnellisuutta muun muassa tulotasolla, sosiaalisen tuen tasolla, korruption määrällä ja yleisen luottamuksen sekä henkilökohtaisen vapauden mittareilla.
Kun Suomi menestyy tämäntyyppisissä mittauksissa, esiin nousee suomalaisten kansallinen ominaisuus eli itsensä vähättely. Nytkin tunnettiin epäilyä mittauksen luotettavuutta kohtaan. Suomiko paratiisi maan päällä? Ei voi olla.
Poliittista debattia seuraamalla voi saada käsityksen, että Suomi ei ole onnela, vaan helvetin esikartano, jonka liekkejä lämmittelevät kulloisetkin hallitusvastuussa olevat puolueet. Tälläkin hetkellä tuntuu olevan jotain väärää siinä, että Suomen talous kasvaa ja työllisyys paranee. “Väärin sammutettu”, sanoi entinen palopäällikkö.
Onnellisuus on tietenkin etupäässä subjektiivinen kokemus. Jos Suomi määritetään onnellisimmaksi maaksi, ei se tarkoita sitä, että kaikki suomalaiset ovat onnellisia. Eikä se varmasti voi olla edes mahdollista.
Silti pessimistikin voinee myöntää, että kyllä me olemme ainakin aika onnekkaita, kun olemme saaneet syntyä Suomeen.
Pekka Keväjärvi