Törmäsin äskettäin kahta eriaiheista juttua tehdessäni tietotekniikan ja digitaalisten palveluiden ihmeelliseen maailmaan. Niitä tuli pohdittua hieman ristiriitaisissa tunnelmissa.
TyöTakomo-hankkeen projektipäällikkö Harri Ojanperä kertoi haastattelussa, että monella minun ikäiselläni tai nuoremmallakin on vaikeuksia hakea työpaikkaa sen takia, että yrityksen rekrytointisivut ovat niin monimutkaiset. Toisella reissulla taas Oulunkaaren kuntayhtymä esitteli sosiaali- ja terveyspalveluita jakkukyläläisille ja korosti sähköisten palveluiden kätevyyttä. Oulunkaaren terveyspalvelujohtaja Matti Vähäkuopus sentään suomensi, että digitaalisia palveluita on testattava ja kehitettävä nyt, että ne toimisivat sitten kun suuret ikäluokat niitä tarvitsevat. Jotenkin helpotti tuo tieto, ettei kaikkien tämän päivän ikäihmisten edes oleteta osaavan käyttää uusia sähköisiä palveluja.
Minulla on ikäiseni ystävä, joka osaa toki käyttää sähköpostia ja täyttää nettilomakkeita, mutta ei tee sitä mielellään. Jokin aika sitten hän oli itsekin löytänyt syyn puuhan vastentahtoisuuteen. Kun hänelle oli lyöty tietokone ensimmäistä kertaa eteen hänen tuolloisella työpaikallaan pian kolmekymmentä vuotta sitten, ei kukaan ollut sanonut, että tietokoneen hiiren voi muuttaa vasenkätiseksi. Niinpä hän on aina käyttänyt hiirtä hankalasti väärällä kädellä.
Äitini puolestaan halusi pari vuotta sitten 85-vuotislahjaksi älypuhelimen. Tuota ennen hän ei ollut käyttänyt koskaan tietokonetta. Nyt hän on ollut Instagramin aktiivikäyttäjä jo pitkään. Muutama viikko sitten sain häneltä kaveripyynnön Facebookissa.
Lienee digitaalisten palveluiden kuten muidenkin asioiden osalta tänään ja huomennakin niin, että osalta kansalaisia ne sujuvat jouhevasti, toisilla taas syystä tai toisesta takkuisemmin.
Tuija Järvelä-Uusitalo