Mistä saa mansikkaa? Mitä lajia? Paljonko maksaa? Nyt se on jälleen käsillä, mansikka-aika, ja paljon kysymyksiä ilmassa. Satokaudesta povataan lyhyttä ja ytimekästä, mutta tiedä häntä. Ostaako nyt vai myöhemmin? Mikä sen vaikeampaa kuin säiden ja sadon ennustaminen.
Kotimaista mansikkaa on kuitenkin jo ollut hyvin saatavilla viikon päivät. Mansikkahysteria loppuu, kun itse kukin saa tietyn määrän tätä punaista kultaa pakkaseen talven varalle. Sitten onkin jo aika ryhtyä aprikoimaan ja syöksyilemään mustikka- ja puolukkapöheikköihin. Tuleeko marjoja vai eikö? Onnistuiko pölytys ja kukinta, satoiko riittävästi vai viekö halla?
Hillakuume mahtaa olla on kaikista raivoisinta. Hillastamiseen vaaditaan paitsi paikkatuntemusta, myös rautaista kuntoa ja erityistä sääskensietokykyä. Satoisat hillapaikat ovat kuin valtionsalaisuuksia, yhtä varjeltavia kuin kalastajille kalansaaliin määrä ja hyvä pyyntipaikka.
Metsissämme marjoja ja muita luonnonantimia varmasti riittää kaikille. Jos aiheesta pitää jokin ongelma kehittää, niin se on marjojen jääminen poimimatta metsään.
Onneksi marjojen arvo ja arvostus on kuitenkin viimein huomattu. Ilmaista superfoodia ovat metsät pullollaan, ei tarvitsisi maailman ääristä tuoda mitään kuivattuja ihmemarjoja.
Monille marjankeruu ja myynti ovat myös oiva veroton lisäansio, jos vaan fysiikka kestää köykkimisen. Vieläköhän nykyisin lapset ja nuoret poimivat marjoja myyntiin? Muistan, kuinka ennen aikaan lähdettiin heti aamusta marjametsään. Päivän tienestit oli ehditty ansaita ja kuluttaakin jo puoleen päivään mennessä.
Aikuisiällä marjanpoiminta ei ole aina kiinnostanut, mutta nykyisin osaa jo odottaa, milloin pääsee marjametsään. Tai jos ei viitsi vaivautua, miksipä ei voisi ostaa marjoja siinä missä muitakin elintarvikkeita.
Auli Haapala
auli.haapala(at)rantapohja.fi