Toi­mit­ta­jal­ta: Myy­tä­vä­nä huopatossut

Päi­vit­te­lim­me kave­ri­po­ru­kas­sa, mikä saa muun muas­sa bri­tit edel­leen tule­maan Suo­men Lap­piin päi­vä­reis­sul­le. Emme sil­lä istu­mal­la puut­tu­neet hom­man ympä­ris­tö­nä­kö­kul­miin. Kes­ki­tyim­me poh­ti­maan, mitä muu­ta­man tun­nin reis­sul­la ehtii näh­dä. Hädin tus­kin ker­ke­ää koi­ra­val­jak­koa­je­lul­le, silit­tä­mään poro­ja, tapaa­maan jou­lu­puk­kia, syö­mään kodas­sa ja hyväl­lä onnel­la ihai­le­maan revontulia.

Aikam­me asi­aa ihme­tel­tyäm­me joku tote­si, että emme me kyl­lä itse­kään tääl­lä päi­vää kau­em­paa oli­si, ellei oli­si pak­ko. Kiel­tä­mät­tä itsel­lä­kin tulee eten­kin mar­ras­kuun kaa­meu­des­sa ihme­tel­tyä, että mikä sai esi-isä­ni pää­ty­mään asu­maan tän­ne pime­ään ja mär­kään risukkoon.

Tänä tal­ve­na olem­me saa­neet makua ete­läi­sem­mäs­tä ilma­na­las­ta. On ollut lau­haa ja vähä­lu­mis­ta, jopa lume­ton­ta. Vuo­den­ai­ka hämär­tyy ja lume­ton pel­to saa kat­seen etsi­mään kevät- tai syys­muut­to­mat­kal­la ole­via joutsenia.

Lau­has­ta ja vähä­lu­mi­ses­ta tal­ves­ta on etu­ja, kun sääs­täm­me muun muas­sa läm­mi­tys- ja auraus­kus­tan­nuk­sis­sa. Hait­to­ja­kin on. Kas­vit saat­ta­vat kär­siä, kar­hut voi­vat herä­tä tal­viu­nil­taan, tal­vi­lii­kun­ta­la­jien har­ras­ta­jat eivät pää­se vauh­tiin­sa. Kave­ri­ni miet­ti joko hänen huo­pa­tos­sun­sa jou­ta­vat myy­tä­väk­si tai jopa käsityömateriaaliksi.

Ete­läi­sem­mäs­sä, lumet­to­mas­sa Suo­mes­sa iloi­taan, että nyt ei ole liu­kas­ta. Näil­lä leveyk­sil­lä sitä on kyl­lä ollut. Kul­ke­mi­nen muut­tuu vaap­pu­van varo­vak­si, kun aina ei voi luot­taa edes nas­ta­ken­gän pitoon.

Liuk­kaut­ta lukuu­not­ta­mat­ta minua ei leu­dom­pi tal­vi­kaan hait­taa. Har­mi vain, ettei sii­hen voi suh­tau­tua huo­let­to­mas­ti nau­tis­kel­len. Mie­les­sä on epäi­lys, että ilmo­jen epä­ta­val­li­suus joh­tuu ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Hyvin suu­rel­la toden­nä­köi­ses­ti saam­me kui­ten­kin kovat pak­ka­set ja lumi­py­ryt kes­kus­te­lu­nai­heek­si vie­lä tänä­kin talvena.