Viikonloppuuni mahtuivat Siikamarkkinat Hailuodossa ja käsityö- ja hyvinvointimessut Oulussa. Molemmat ovat vuosittain toistuvia mukavia tapahtumia, joihin lähtemistä jahkaa kuitenkin lähes joka kertaa. Jaksaako vai eikö jaksa ‑puntaroinnin lisäksi vaakakuppiin puskevat ekologiset ja markkinataloudelliset näkökulmat.
Syntymäpitäjän Siikamarkkinoille lähtemistä puoltaa tietysti se, että siellä tapaa loputtoman määrän tuttuja ja tutunnäköisiä. Tänä vuonna tuttavien kanssa turinoidessakin nousivat esille ympäristönäkökulmat. Yksi pohti, olisiko myytävänä olleen koristeen muovinauhan voinut korvata luonnonmukaisemmalla vaihtoehdolla, toinen mietti säilyketölkkiin pakatun kalan hiilijalanjälkiä ja kolmannen kanssa porisimme lentämisen maineentahraavasta vaikutuksesta.
Markkinoiltahan on tietysti jotain ostettava, jotta niillä riittää myyjiä seuraavanakin vuonna. Sekään ei kuitenkaan käy tuosta vain lompakkoa raottamalla. On punnittava millä teltalla ryhtyy ostoksille. Ensisijaisesti on tietysti ostettava paikkakuntalaisten tuotteita. Toisaalta sitten pienen paikkakunnan markkinat eivät pyöri pelkästään oma pitäjän yrittäjien voimin. On siis ostettava myös ulkopaikkakuntalaisten myyjien tuotteita.
Käsityömessuille on maksettava pääsylippu, joten sillä saa itselleen oikeutuksen mennä paikalle vain katselemaan, eikä ole välttämätöntä ostaa mitään. Paitsi, että on. Toisinaan tuotteitaan myyneenäkin käsityötöntekijänä haluaa kannattaa käsityöläisiä ostamalla heidän tuotteitaan.
Siikamarkkinoilta tuli osteltua arpoja ja täytettyä vatsaansa. Kotiin ostin siianmätiä, sipuleita ja hunajaa. Käsityömessuilta lähti tällä kertaa mukaan vain pari käyntikorttia käsityöläisiltä, joiden tarjoamiin tuotteisiin palaan ehkä myöhemmin. Molemmilta saamisena oli tietysti myös roppakaupalla ideoita, hyvää mieltä ja mukavaa ajankulua.