Tämän kesän uutisointi on antanut uutta pontta sanalle ilmastoahdistus. Kanadassa ennätyksellinen kuumuus eskaloitui tulipaloiksi, jotka tuhosivat kokonaisen kylän saaden yli tuhat ihmistä pakenemaan kotoaan. Viime viikolla Keski-Eurooppaa riepottelivat ennätykselliset tulvat ja niiden seurauksena syntyneet maavyöryt, jotka vaativat satoja kuolonuhreja. Suomessa rikottiin pisimmän helleputken ennätyksiä ja Rantapohjankin leveyksillä keli on ollut jopa tukalan kuuma.
Kesä- ja heinäkuun uutisointi on ollut hyppimistä ilmastokriisistä toiseen. Ei, yksittäistä sääilmiötä ei toki voi lyödä pelkän ilmastonmuutoksen piikkiin. Meteorologi Anne Borgström kuitenkin kommentoi Ylen uutisessa, että muuttuva ilmasto lisää jämähtäneitä säätyyppejä, jollaisesta Keski-Euroopan tulvia aiheuttava matalapaine on oiva esimerkki.
Suomessa harmittavan usea suhtautuu ilmastonmutokseen edelleen valitettavan vähätellen. Näiden äärimmäisten sääilmiöiden pitäisi viimeistään osoittaa, että hätä on todellinen.
Syksyllä aletaan päivittää Suomen uutta ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmaa, jolla pyritään varautumaan ilmastonmuutoksen vääjäämättömiin seurauksiin, kuten yleistyviin tulviin. On surullista, että vaikka ilmastokriisistä puhutaan yhä enemmän ja ilmastotoimia tehdään, ei ilmastonmuutosta voida enää estää kokonaan.
Ilmastonmuutosta voi kuitenkin edelleen hillitä. Se voisi olla jo kannattavaa, jos emme tulevaisuudessa halua elää kuten amerikkalaisissa tv-sarjoissa näkyvät maailmanlopun preppaajat: jatkuvasti valmiina katastrofiin, peloissamme ja katkerina siitä, että muutosta ei tehty.
Nyt on valinnan hetki – sopeudummeko vai toimimmeko?
Terhi Ojala
terhi.ojala@rantapohja.fi