Joko presidentinvaalit kyllästyttävät ja vaalitentit ja gallupit tursuavat korvista ulos? Vai tuntuuko siltä, että nyt ollaan demokratian ytimessä, sillä vaalit ovat ihmisen parasta aikaa? Tänään tiistaina on viimeinen ennakkoäänestyspäivä ja jännitys huipentuu sunnuntai-iltana varsinaisen vaalipäivän jälkeen tulosten julkistamiseen. Silloin tiedämme, tuleeko kansakunnan keulakuvaksi ja arvojohtajaksi Alexander Stubb vai Pekka Haavisto.
Yksi tuttava meni antamaan ennakkoäänensä heti toisen kierroksen ensimmäisenä päivänä, koska ei enää kestänyt pähkäilyä kahden ehdokkaan välillä. Toinen äänestäjä puntaroi, kannattaako äänestää lainkaan, kun oma ehdokas tippui finaalista. Vaikuttaako yksi ääni ylipäätään mihinkään? Kyllä kannattaa ja kyllä vaikuttaa!
Näyttää siltä, että äänestysaktiivisuus nousee korkeaksi toisellakin vaalikierroksella. Ensimmäisen kierroksen tulosiltana panin hyvilläni merkille kuinka kaikki seitsemän rannalle jäänyttä ehdokasta olivat hyviä häviäjiä. He kertoivat puheenvuoroissaan olleensa tosissaan asialla ja tyytyväisiä siihen, että saattoivat tuoda näkemyksiään laajasti esille. Aina ei voi voittaa.
Ehdokkaitten keskinäinen vaalikampanja on ollut varsin siistiä, mutta kannattajat ovat iskeneet toistensa hermosuoniin sitäkin kiivaammin ainakin somekanavilla. Paljon on oppimista siinä, että osaisimme ymmärtää ja arvostaa omasta poikkeavia, erilaisia näkökantoja.
Haastavassa maailmantilanteessa kansakunnan yhtenäisyys nousee arvoon arvaamattomaan. Yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samanmielisiä, mutta erimielisyyksistä huolimatta samaan yhteiseen kuvaan voidaan mahtua. Yhteisymmärryksen parantaminen voi olla haastavaa, mutta keskeiseen rooliin nousee avoin ja rehellinen keskustelu, vuoropuhelu vaikeistakin asioista ja erilaisten näkemysten kunnioittaminen. Tähän voimme ihan jokainen omalta osaltamme vaikuttaa.
auli.haapala(at)rantapohja.fi