Ovatko erilaiset testit ja mittaukset koululiikunnan tarkoitus? Ketä testit palvelevat? Lisäävätkö ne innostusta ja kiinnostusta liikuntaa kohtaan?
Nykyisin koululiikunnassa korostetaan ihan liikaa erilaisten lihaskuntotestien ja Cooperin testin tekemistä ja näistä saatuja tuloksia. Turha väittää muuta.
Nyt pahamaineiseksi leimattu piip-testi on tuttu kirosana koululaisten suussa. Liikuntatunneilla on piip-testin aikana sattunut pyörtymisiä, kun kilpailuhenkiset lapset vetävät itsestään kaikki mehut. Muille testit taas ovat ei-toivottua pakkopullaa.
Veikkaan, että testeistä ovat innostuneita ne lapset ja nuoret, jotka jo muutenkin harrastavat liikuntaa, kenties kilpaurheilua. Niille, joita koululiikunnan pitäisi motivoida liikkumaan, testeillä on todennäköisesti päinvastainen vaikutus.
Miksi liikuntatunneilla ei kokeilla monipuolisesti erilaisia lajeja? Kotoa katsottuna liikuntatunnit koostuvat muutamasta peruslajista, joita on tahkottu vuodesta toiseen. Miksi eri lajien harrastajat eivät pääse liikuntatunneille esittelemään omia lajejaan?
Miksi suunnistetaan vesisateessa, hiihdetään 20 asteen pakkasessa, sisäliikutaan kivalla syyssäällä tai keväthangilla? Miksi koulun hiihtokilpailu on pakko järjestää silloin, kun on ihan liian kylmä, ja homma menee itkuksi?
Miksi ei katsota ikkunasta ulos ja muuteta suunnitelmaa sään mukaan?