Moni lapsi ja hiukan varttuneempikin koululainen on odottanut innolla uuden lukukauden alkua. Koulussa saa jälleen tavata kavereita, sen mukavan opettajan ja tutustua uusiin asioihin.
Joillekin koululaisille kesän viimeiset lomapäivät ovat kuitenkin saattaneet olla tuskaista aikaa. Omassa luokassa, koulumatkalla tai koulun pihalla on ehkä jo odottamassa se kiusaajapoika tai ‑tyttö ja hänen yleisönsä. Kiusatulle voi olla odotettavissa piinallisia hetkiä jälleen koko lukuvuodeksi, jos tilannetta ei saada purettua.
Myös meillä aikuisilla on muistomme koulukiusaamisesta. Joku saattaa hävetä omaa käytöstään kouluaikoina, mutta ei ole saanut pyydettyä anteeksi tekemisiään. Kiusatulle voi jäädä elinikäiset arvet kohtelusta, jota sai ikätovereiltaan kouluaikoina. Sivustaseuraaja saattaa kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei uskaltanut puuttua asioihin.
Menneiden tapahtumien vaikutuksia voi varttuneempana yrittää lievittää anteeksipyynnöllä ja ‑annolla, mutta aikuiset voivat vaikuttaa myös siihen, että kiusaaminen saataisiin kitkettyä kouluista. Kiusaamisen lopettaminen on helppo sysätä opettajien vastuulle, mutta suurin kasvatusvastuu Suomessa on kyllä yhä vanhemmilla. Pohjois-Koreassa voi olla toisin.
Koulu- tai muuta kiusaamista tuskin saadaan koskaan kitkettyä kokonaan pois, mutta siihen ei voi myöskään suhtautua kuin luonnonilmiöön, jolle ei voi tehdä mitään. Eräät tutkimukset ovatkin kertoneet, että koulukiusaaminen on vähentynyt merkittävästi. Siihen on vaikuttanut varmasti kouluissa tehty pitkäjänteinen työ, vanhempien valveutuminen sekä se, että asiasta on keskusteltu paljon julkisuudessa.
Pekka Keväjärvi