Rantapohjassa kerrotaan tänään alueemme väestökehityksestä 40 vuoden aikana. Vaikka viime aikoina on tullut tavaksi päivitellä maaseutumaisten alueitten surkeutta ja huonoa väestökehitystä, niin ainakin Rantapohjan alue on ollut menestystarina, kun kehitystä tarkastellaan kymmenien vuosien ajanjaksolla.
Kun vuonna 1978 alueen (Haukipudas, Ii, Yli-Ii ja Ylikiiminki) väestömäärä oli 29 724, niin viimeisimmän laskennan mukaan se on noin 47 800. Prosentteina laskettuna kasvua on ollut noin 61prosenttia. Edes moni kaupunki ei yllä tällaisiin lukuihin. Kyse onkin ollut siitä, että Rantapohjan alueen kunnat ovat kiinnostaneet asuinpaikkoina myös muita kuin alueilla syntyneitä ja kasvaneita.
Hurjinta kasvu on ollut suhteellisesti Kiimingissä, missä asukasmäärä on noussut 40 vuodessa 5 100:sta noin 13 600:een. Prosenteiksi muutettuna saadaan kasvua kuvaamaan todella kova luku, yli 160 prosenttia.
Haukipudas on pärjännyt myös erityisen hyvin väestökehityksessä 40 vuoden aikana. Kasvua on ollut yli 70 prosenttia. Iin väkimäärä on kasvanut 30 prosentilla.
Ainoa 40 vuoden ajanjaksolla väestöään menettänyt alue on Yli-Ii, jonka väkimäärä laski voimakkaasti vielä lisää kuluvan vuoden alussa, kun siitä liitettiin Jakkukylä Iihin. Samalla Iin asukasmäärä kasvoi yli 300 henkilöllä.
Väkiluvun kehityksen tarkastelu pidemmällä jaksolla nostaa jälleen esiin kysymyksen siitä, tehtiinkö Kiimingin, Haukiputaan, Yli-Iin ja Ylikiimingin liittyminen Ouluun hätiköiden katsomalla vain hetkellisiä lukuja ja ennustuksia. Yli-Iitä lukuunottamattahan alueen kunnat voitiin lukea väestökehityksen voittajiin koko Suomen tasolla.
Toki liitosalueet tarjoavat varmasti yhä houkuttelevia asuinalueita niille, jotka haluavat elää maaseutumaisessa ympäristössä. Päätösvalta alueiden ja palveluiden kehittämisestä ei vain ole enää omissa käsissä entiseen tapaan.
Pekka Keväjärvi