Toi­mit­ta­jal­ta: Kesäl­lä ei tar­vit­se läh­teä kauas

Olen huo­man­nut, että mitä enem­män tulee ikää, sitä parem­min alkaa näh­dä lähel­le. Vuo­sien var­rel­la on tul­lut reis­sat­tua niin muil­la man­te­reil­la kuin Euroo­pan koh­teis­sa, mut­ta vii­me vuo­si­na ulko­mail­le suun­tau­tu­va mat­ka­kuu­me on hil­jal­leen hii­pu­nut. Sen sijaan var­sin­kin kesäl­lä koti­maan­mat­kai­lu on alka­nut innos­taa entis­tä enemmän.

Sisa­rus­ten kes­ken meil­lä onkin ollut jo pit­kään perin­tee­nä, että on men­ty yhdek­si kesä­vii­kon­lo­puk­si jon­ne­kin kau­pun­kiin, jos­sa emme ole käy­neet kos­kaan tai aina­kaan pit­kään aikaan. Näi­den reis­su­jen myö­tä on kul­jes­kel­tu Naan­ta­lin van­han­kau­pun­gin kaduil­la ja pää­dyt­ty pais­tat­te­le­maan päi­vää maam­me ete­läi­sim­mäl­le ran­nal­le Han­koon – ja useim­mi­ten nämä reis­sut ovat osoit­tau­tu­neet kesän parhaiksi.

Vii­me vuo­si­na mie­len­kiin­to­ni on koh­dis­tu­nut vie­lä­kin lähem­mäs. Esi­mer­kik­si Hai­luo­dos­sa on kyl­lä tul­lut käy­tyä aiem­min­kin, mut­ta vas­ta vii­me kesä­nä saim­me sis­ko­ni kans­sa aikai­sek­si yöpyä siel­lä. Eikä sen saa­ren rau­ha seli­tyk­siä kai­paa: Se merel­li­syys, pie­net punai­set kalas­ta­ja­mö­kit ja pysäh­ty­neen ajan tun­nel­ma tule­vat tar­pee­seen hek­ti­sen arjen vastapainoksi.

Ja ennen kuin suun­taa kau­em­mak­si hake­maan his­to­rian havi­naa, kan­nat­taa kat­sas­taa oman paik­ka­kun­nan tar­jon­ta. Esi­mer­kik­si Tur­kan­saa­ri Oulus­sa yllät­ti posi­tii­vi­ses­ti, kun sain vih­doin käy­tyä siel­lä pari kesää sit­ten. Suo­men toi­sek­si van­hin ulko­museo näyt­täy­tyi täl­lai­sel­le maa­lais­ro­man­ti­kol­le kesäi­dyl­li­nä par­haim­mil­laan ja juu­ri sinä päi­vä­nä aluet­ta sai kier­rel­lä suo­ras­taan tai­an­omai­sen hil­jai­suu­den vallitessa.

Onhan näi­tä: Paik­ko­ja, joi­ta tul­laan kat­so­maan ehkä kau­em­paa­kin, mut­ta jot­ka jos­tain syys­tä ovat paik­ka­kun­ta­lai­sil­le itsel­leen lii­an lähel­lä. Tämä valon ja vih­rey­den aika meil­lä Suo­mes­sa on muu­ten­kin niin lyhyt, joten sitä ei kan­na­ta tuh­la­ta muil­la mailla.