Toi­mit­ta­jal­ta: Kau­hun värei­tä lauantaiaamuun

Enpä ole ennen aloit­ta­nut lau­an­tai­ta kel­lo kuu­del­ta aamul­la pimeäs­sä elo­ku­va­teat­te­rin salis­sa syö­den aamu­pa­lak­si popcor­nia. Vii­me lau­an­tai­na sekin tuli kui­ten­kin tehtyä.

Iis­tä Oulun elo­ku­va­teat­te­ri Sta­riin ran­tau­tu­nut IIK!-kauhuelokuvayö jär­jes­tet­tiin vii­me per­jan­tain ja lau­an­tain väli­se­nä yönä. Ohjel­mas­sa oli 12 tun­tia kau­hue­lo­ku­via sekä perin­tei­nen lyhytelokuvakilpailu.

Vaik­ka olen ollut jo pit­kään kau­hue­lo­ku­vien ystä­vä, oli kysei­nen laji­tyy­pil­le omis­tet­tu tapah­tu­ma minul­la vie­lä koke­mat­ta. Koko yök­si en toh­ti­nut vie­lä elo­ku­via läh­teä kat­so­maan, oli­sin kii­rei­sen työ­vii­kon jäl­keen var­maan nukah­ta­nut saliin ennen puoltayötä.

Pää­tin kui­ten­kin, että tänä vuon­na on kor­kea aika käy­dä ais­ti­mas­sa tun­nel­maa kau­hue­lo­ku­vil­le pyhi­te­tys­sä tapah­tu­mas­sa. Siis­pä herä­sin vart­tia vail­le vii­si lau­an­tai­aa­mu­na, ja aje­lin aamun hil­jai­suu­des­sa Tui­raan. Yllä­tyk­sek­se­ni en ollut ainoa, joka saa­pui var­ta vas­ten Mega­lo­ma­niac-elo­ku­van aamu­kuu­den näy­tök­seen. Suu­rin osa ylei­sös­tä oli kui­ten­kin viet­tä­nyt elo­ku­va­teat­te­ris­sa vähin­tään­kin useam­man tun­nin – aina­kin pää­tel­ty­nä kah­vi­pan­nul­le ker­ty­väs­tä jonos­ta ja edel­li­ses­tä näy­tök­ses­tä hap­pi­hyp­pe­lyl­le sun­nan­nees­ta ihmismäärästä.

Pimeäs­sä elo­ku­va­sa­lis­sa unoh­tui nopeas­ti, että kel­lo oli toden tot­ta kuusi aamul­la. Tun­nel­ma salis­sa oli odot­ta­va ja elo­ku­van alkaes­sa kes­kit­ty­nyt. Mega­lo­ma­niac lunas­ti aina­kin minun odo­tuk­se­ni. Elo­ku­va oli juu­ri nii­tä kau­hue­lo­ku­via, joi­ta ei vält­tä­mät­tä tee mie­li kat­soa kah­ta ker­taa. Sik­si se oli­kin muka­va näh­dä suu­rel­ta valkokankaalta.

Hie­man ennen aamu­kah­dek­saa aste­lin elo­ku­va­teat­te­ris­ta ulos kir­pe­ään, satei­seen ulkoil­maan. Oli todel­la has­sua aja­tel­la, että olin jo käy­nyt elo­ku­vis­sa, ja päi­vä oli vas­ta aluillaan.

On mah­ta­vaa, että kau­hue­lo­ku­vien ystä­vil­le on tar­jol­la tämän kal­tai­nen tapah­tu­ma. Ensi vuon­na voi­sin kat­sel­la IIK!-kauhuelokuvayössä useam­man­kin filmin.

Ter­hi Ojala

terhi.ojala(at)rantapohja.fi