Kuraa voi sataa niskaan, mutta mielestäni nyt on oikea aika päättää turkistarhauksen lopettamisesta Suomessa. Eduskunta saa käsiteltäväkseen liki 95 000 suomalaisen allekirjoittaman kansalaisaloitteen: Turkistarhaus historiaan – Oikeudenmukainen siirtymä turkistarhattomaan Suomeen. Aloitteen etenemiseen vaaditut 50 000 nimeä tuli kokoon parissa päivässä.
Turkistarhaus nousi tapetille lintuinfluenssaepidemian ja sen leviämisen pelossa. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy siihen, että turkistuotantoon halutaan puuttua. Turkistarhojen eläimet joutuvat viettämään elämänsä epäeettisesti pienissä, virikkeettömissä ja verkkopohjaisissa häkeissä, jotka estävät lähes kaiken lajityypillisen toiminnan.
Turkistarhaus on kielletty tai sitä on rajoitettu 30 Euroopan maassa. Vähiten rajoitteita on Itä-Euroopan maissa. Herää kysymys, missä rintamassa me haluamme olla?
Näyttää todennäköiseltä, että kansalaisaloitteen taakse ei saada 101 kansanedustajaa, mikä vaadittaisiin lainvalmistelun käynnistämiseen. Perusteluina on jo kuultu, että meillä on elinkeinon harjoittamisen vapaus, turkistarhaus työllistää ja tuo veroeuroja. Kansantaloudelle alalla ei ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä.
Ymmärrän, että turkistarhaajat toimivat lain mukaan ja tekevät parhaansa, mutta maailma muuttuu ja rakennemuutos kohtaa alaa kuin alaa. Tukea ja toimia valtiovallan taholta tähänkin siirtymään tarvitaan.
Suomen turkiksista valtaosa viedään luksustuotteina ulkomaille, joten ei ole merkitystä, vaikka me kaikki suomalaiset äänestäisimme jaloillamme emmekä osta turkistuotteita. Turkistarhauksen puolustamiseen ei kelpaa selitykseksi mielestäni myöskään se, että tuotanto siirtyy maihin, missä tarhausolot ovat heikommat. Emmehän lopeta ilmastonmuutoksen vastaisia toimiakaan, vaikka tiedämme, että jossakin vähät välitetään ympäristöstä, päästöistä ja kansainvälisistä sopimuksista.
auli.haapala(at)rantapohja.fi