Hallitus houkuttelee loppukiriin pandemian torjunnassa. Nuoret siirtyvät etäopiskeluun, harrastukset keskeytetään. Ravintoloita uhkaa sulku, kokoontumisia rajoitetaan aiempaa tiukemmin.
Pohjois-Pohjanmaalla seurataan, miten eteläsuomalaiset matkustavat alueemme läpi lomailemaan Lappiin. Tunnelma hissijonossa on korkealla. Toisaalla vanhus on viettänyt viimeisen vuoden pääasiassa yksinään, kaikkia turhia kontakteja vältellen. Ahdistus on käsinkosketeltava. Jossain nuoriso bilettää vailla huolta huomisesta. Toiset nuoret odottavat karanteeninomaisissa olosuhteissa yllioppilaskirjoitustensa alkamista huolesta sykkyrällä.
Rokotukset näyttävät venyvät hamaan tulevaisuuteen. Meneekö koko kesäkin leviämisvaiheen rajamailla haahuillessa? Jaksavatko suomalaiset vielä taistella omaa koronataisteluaan saati ottaa hallituksen vaatimaa loppukiriä?
Kirikyky alkaa itse kullakin olla keskiverron suomalaisen sprinttihiihtäjän tasoa. Matka uhkaa tyssätä pahan kerran kompurointiin ja uupumisiin.
Onneksi Risto-Matti Hakola ja Joni Mäki luovat hopeamitalillaan uskoa siihen, että kuka vain voi yllättää jaksamisellaan. Olisiko tämän koronamatkan päässä sittenkin luvassa palkinto tai edes jonkinasteinen helpotus?