Siitä, kun painoin ylioppilaslakin päähäni, on kulunut pian jo yhdeksän vuotta aikaa.
Suoritin itse kaksoistutkinnon, eli tein lukio-opintoja ammattikoulun ohessa. Lukio-opintoihin motivoivat yleishyödyllisen tutkinnon lisäksi erityisesti kaksi lukiolaisen arkeen sisältyvää nuoren elämän kohokohtaa: penkkarit ja vanhojen tanssit.
Vanhojen tanssien harjoitukset olivat ainakin oman vuosikurssini opiskelijoiden kesken hauskoja ja yhteishenkeä nostattavia hetkiä. Mokailusta sai makeat naurut ja keveyttä muodollisten tanssien opetteluun. Kaikki kuitenkin oppivat koreografiat, jopa sen hirveän vaikealta tuntuneen lopputanssin, jossa musiikkina toimi Madonnan Vogue-kappale.
Oma suklaanruskea tanssiaismekkoni roikkuu edelleen vaatekomerossani, enkä raaski siitä luopua varmaankaan koskaan. Mekon mukanaan tuoma muisto prinsessapäivästä nostaa aina silmiini osuessaan hymyn huulille.
Penkkareissa pukeuduin lehmitytöksi. Päässäni oli cowboy-hattu, vyötärölläni leikkipistooli ja päälläni pinkki flanellipaita. Rekan kyydissä oli aivan hirveän kylmä – näpit olivat loppumatkasta niin jäässä, että karkit pysyivät hädin tuskin hyppysissä niin pitkään, että ne sai heitettyä. Silti muistan päivästä parhaiten innostuksen ja riemun.
Tällä viikolla alueemme lukiolaiset pääsevät viettämään omia juhlapäiviään, torstaina penkkarien ja perjantaina tanssiaisten muodossa. Uudet opiskelijat siirtyvät lukion vanhimmiksi, kun edelliset aloittavat luku-urakan ylioppilaskokeita varten.
Toivon, että jokainen lukiolainen saa viettää yhtä mieleenpainuvat ja ikimuistoiset juhlapäivät, kuin itse aikoinaan sain. Lukio on kovaa työtä, joten välietappien juhlistaminen ennen varsinaista lakkiaispäivää on täysin ansaittua.
Terhi Ojala
terhi.ojala(at)rantapohja.fi