Äitini neuvoi toistakymmentä vuotta sitten loukattuaan jalkansa, että opetelkaa kävelemään kainalosauvoilla ennen kuin niitä tarvitsette. Hän totesi, että jalkavaivaisena niiden käytön opetteleminen on paljon vaikeampaa.
Tuon jälkeen on tullut huomattua, että apuvälineet kannattaisi paitsi testata, myös hankkia ennen niiden tarvetta.
Pari vuotta sitten kuollut isäni tarvitsi kuntonsa heikennyttyä nousutukea päästäkseen sängystä ylös. Meille neuvottiin, että sellaisen voi hakea apuvälinelainaamosta. No eiväthän ne sitä sieltä mukaan antaneet. On kuulemma niin vaikea asentaa, että se käydään kotona paikanpäällä laittamassa – sitten kun asentajilla on käyntiä samalla suunnalla. Noin kuukauden kuluttua tuo käynti tuli heille ajankohtaiseksi. Me olimme tietenkin hommanneet tuen muuta kautta, eikä sitä enää muutenkaan juuri tarvittu, sillä isä oli jo osittain laitoshoidossa.
Mitenhän olisi toimittu jos nousutuen tarvitsevalla ei olisi ollut läheisiä? Olisiko häntä makuutettu sängyssä päivät pitkät? Kenties hänet olisi käyty aamulla nostamassa sängystä ylös?
Nyt on tullut äidille rollaattorin ja kynnysluiskien aika. Tuli mieleen, että olisi pitänyt asentaa luiskat ennen niiden tarvetta, niin olisi ollut yksi huoli vähempänä. Ja on tässä jo huomattu sekin, että asioiden sähköistä hoitamista varten kannattaisi vanhemmankin polven hankkia ajoissa pankkitunnukset. On syytä myös opetella etsimään puhelimen numeronäppäimet puhelun aikana voidakseen valita tarvitsemansa puhelinpalvelun. Ja vaikka digitaaliset palvelut olisivat hallussa, olisi syytä käyttää varalta terveydenhoitopalveluita jo ennen varsinaista sairastumista. Näin on sitten sairastuessa olemassa jo hyvä lääkärisuhde ja tieto siitä, mistä löytyy minkäkinlaista palvelua.