Oi niitä lapsuuden kultaisia kesiä, kun joskus viikonloppuisin heräsimme kukonlaulun aikaan, isä ja äiti kävivät leikkelemässä auringonkukkapelloistamme virkeimpiä yksilöitä isoihin valkoisiin saaveihin ja sitten läksimme siskojen kanssa Oulaisten torille kukkakauppiaiksi. Tiedä sitten, onko aika kullannut muistot, mutta kukat menivät todella hyvin kaupaksi. Kukkasten hinta taisi olla viisi markkaa kappale ja kympillä sai kolme. Myöhemmin pikkuveljet kauppasivat pottuja ja toisinaan myimme myös kirjoja ja vaatteita, mutta näillä ei varsinaisesti päässyt rahoiksi lyömään.
Ensimmäinen ihan oikea kesätyö, jonne tarvitsi ihan verokortinkin, oli varmasti aika monelle muullekin tuttu mansikanpoiminta. Isä kuskasi minut ja siskoni muutamana aamuna aniaikaisin paikalliselle mansikkamaalle, jossa kyykimme iltapäivään saakka. Seuraavina kesinä tuli ikkunanpesua ja muita siistimiseen liittyviä kesätöitä, joita kaupungilla oli nuorille tarjota. Osa nuoruuden innolla haetuista kesätöistä jäi toki vain haaveeksi: Hakemuksia tuli väsättyä esimerkiksi Ahvenanmaalle veneillä saapuvia turisteja vastaanottamaan sekä Muumimaailmaan ihan mitä vain tekemään, mutta niihin paikkoihin ei tie koskaan vienyt.
Tällä viikolla on moni aloittanut kesätyön ja jotka eivät ole sopivaa työpaikkaa löytäneet, ovat ehkä perustaneet sen itse. Kahviloiden määrä lisääntynee kesäisin huimasti, kun moni toteuttaa haaveensa idyllisen kesäkahvilan pitäjänä ja piristää tällä tavalla pienen paikan tarjontaa. Toiset taas ovat keksineet perustaa omien opintojensa pohjalta jopa autohuoltamon kesän ajaksi, kuten tässäkin lehdessä kerrotaan. Into ensimmäisen oman yrityksen pyörittämiseen kyllä näkyikin ja asiakkaitakin tuntuu yrittäjien iloksi riittävän.
Maija.pylvas(at)rantapohja.fi