Venäjän presidentin Vladimir Putinin kerrotaan korostaneen alkuviikosta siperialaisille lapsille englannin kielen opiskelun tärkeyttä, mikä itse asiassa kuulostaa nykyisessä maailmantilanteessa aika erikoiselta. Mutta Putin on tietenkin näkijä. “Englanti on mainio kieli. Se on tarjonnut ihmiskunnalle paljon yhdistämällä osaamisen sekä ihmisiä kulttuurin saralla ja niin edelleen”, Putin sanoi Ilta-Sanomien mukaan.
Olen Putinin kanssa samaa mieltä kielten opiskelun tärkeydestä, mutta en voi tietää olemmeko samalla kannalla englannin kielen tarttumisesta esimerkiksi suomen kieleen (tai venäjään). Suomalaisessa katukuvassa näkyvät englanninkieliset liikkeitten tai tuotteiden nimet tuntuvat väkisin väännetyiltä ja toisinaan aivan naurettavilta samoin kuin supisuomalaisten yritysten työntekijöiden englanninkieliset tittelit.
Englanti tunkeutuu myös syvemmälle kieleen ja sen rakenteisiin ja tuottaa anglismia. Tästä voisi olla esimerkkinä vaikkapa niin sanottu sinä- tai sä-passiivi: Jos sä ajat sun formulalla tarpeeksi lujaa, niin sä voit voittaa. You can win, if you drive…
Mutta kaikkeen on varauduttava. Jos englannin kieli leviää, niin onko Rantapohjankin alistuttava sen käyttöön. Lehden nimenhän pitäisi siis olla suoraan käännettynä Beachbottom, mikä kuulostaa tosi pöljältä. Olisiko siis Shoredistrict ehkä parempi.
Työntekijöiden tittelit olisi muutettava. Meikäläinen olisi editor-in-chief and ceo. Ilmoitusasiakkaisiin olisi yhteydessä chief marketing officer tai media consultant. Tilauspuolen soittoihin vastaava henkilö esittäytyisi tittelillä subscription consultant pohjoispohjalaisella aksentilla, ja ilmoitusten valmistamisesta vastaisi advertise producer. Toimittajien käyntikortteihin olisi painettu journalist, reporter tai editor.
Itse voisin kertoa tulevaisuuden kolumnissani, että olen joskus pelannut tabletennistä Ylikiimingin Nuijamiehissä, joka siis on kenties jonain päivänä nimeltään Overkiiminki Hammermen. Ja niin edelleen.