Kun astuin ensimmäistä kertaa Rantapohjan toimitukseen, en osannut kuvitella, kuinka nopeaa aika tulisi kulkemaan. Tänä päivänä yli kolmen kuukauden mittainen harjoitteluni Rantapohjassa on tullut päätökseensä, ja valmistun samalla mediapalvelujen toteuttajaksi Oulun seudun ammattiopistosta. Seisonkin nyt käännekohdassa, jossa yhdistyvät oppien täyttämä matka ja tulevaisuuden urasuunnitelmat.
Pääsin harjoittelun aikana kirjoittamaan monipuolisia juttuja, kuten Kiimingin Alakylässä kasvaneen muusikon Mikko Alatalon nuoruudesta. Tämä loi tilaisuuden haastatella pitkän linjan artistia. Samalla motoristien maailma avautui minulle, kun kirjoitin haukiputaalaisen ratamoottoripyöräilijän Markuksen tarinan ja huomasin, kuinka paikallisjournalismi voi tuoda esille erilaisia elämäntarinoita sekä intohimon kohteita.
Näiden ja monen muun erilaisen artikkelin parissa työskentely on ollut opettavainen kokemus, ja ne ovat antaneet minulle kattavan kuvan siitä, mitä paikallislehti voi tarjota lukijoilleen. Tiimi, jonka kanssa sain työskennellä Rantapohjalla, oli ystävällinen, ja he haastoivat minut katsomaan asioita eri tavalla. Pidin siitä ja ymmärsin nopeasti, että paikallisten tarinoiden kirjoittamisessa tarvitaan empatiaa ja monipuolista ymmärrystä.
Harjoittelujakso on tuonut myös varmuuden siitä, että journalismi on ala, jonne haluan suunnata tulevaisuudessa. Kirjoittaminen, haastattelujen tekeminen ja tarinoiden välittäminen ovat asioita, joita toivon pääseväni jatkamaan.
Vaikka tämä harjoittelujakso päättyy, minulla on toiveikas olo tulevaisuuden suhteen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti työelämää ja uusia haasteita.
Jääköön siis tämän kolumnin myötä hyvästit harjoittelulle, mutta ei journalismille – toivottavasti tämä on vasta alkua.
Joona Karjalainen
joona.karjalainen@rantapohja.fi