Toi­mit­ta­jal­ta: Taka­ke­sä virkisti

Pie­ni loma­nen kes­ken har­maan mar­ras­kuun vir­kis­ti taas kum­mas­ti. Per­jan­tail­la piden­ne­tys­sä vii­kon­lo­pus­sa ilah­dut­ti mel­kein taka­ke­sän luke­miin yltä­nyt läm­pö­ti­la. Hel­sin­gis­sä­hän mitat­tiin lau­an­tai­na Kai­sa­nie­men sää­ase­man vuo­teen 1844 ulot­tu­van mar­ras­kuun läm­pö­en­nä­tys 14,3 astet­ta. Se kyl­lä kel­pa­si, aina­kin jos ei ollen­kaan ryh­ty­nyt arvai­le­maan, mis­tä se mah­dol­li­ses­ti joh­tui. Tak­ki auki ilman hans­ko­ja ja pää­hi­net­tä oli muka­va kul­jes­kel­la kau­pun­gin kaduil­la ja eten­kin poluil­la. Aurin­ko pais­toi, eikä mar­ras­kui­ses­ta los­kas­ta ollut tie­toa­kaan. Teras­sil­le­kin oli­si halu­tes­saan pääs­syt. Välil­lä tun­tui het­kel­li­ses­ti sil­tä, että pimein aika on jo ohi­tet­tu ja nyt ele­tään kevättä. 

Oleel­lis­ta loma­ses­sa on, että irrot­tau­tuu töis­tä aivan täy­sin. Itsel­lä­ni se vaa­tii nykyi­sin ympä­ris­tön­vaih­dos­ta ja uutis­paas­toa. Koto­na voi vapaa-ajal­laan­kin ihan vähän vil­kuil­la työ­pu­he­lin­ta tai ‑säh­kö­pos­tia tai aina­kin mie­tis­kel­lä kes­ke­ne­räis­tä jut­tua tai tule­vaa juttureissua.

Taval­li­suu­des­ta poik­kea­va ympä­ris­tö tuo teke­mis­tä ja ajat­te­le­mis­ta niin, ettei het­keen tar­vit­se miet­tiä töi­tä tai maa­il­man mur­hei­ta. Eten­kin nuo maa­il­man mur­heet ovat vii­me vuo­si­na naker­ta­neet itse kun­kin miel­tä. Koe­te­taan kek­siä niil­tä vapaut­ta­vaa ajat­te­le­mis­ta ja tekemistä.