Toi­mit­ta­jal­ta: “Sim­puk­ka­ve­ri­löy­lyn” jäl­ki­pyyk­ki jatkuu

Joki­hel­mi­sim­puk­ka, eli raak­ku, on ollut kuu­ma puhee­nai­he ja otsi­kois­sa elo­kuun puo­li­vä­lis­tä läh­tien. Kenel­le­kään ei lie­ne enää epä­sel­vää, että tämä har­vi­nai­nen ja uha­na­lai­nen laji on kor­vaa­ma­ton vesis­tö­jen puh­dis­ta­ja ja lohen eli­no­lo­jen ylläpitäjä.

Raak­ku on ajan saa­tos­sa har­vi­nais­tu­nut veden laa­dun heik­ke­ne­mi­sen seu­rauk­se­na. Syyt ovat ilmei­set; jokien per­kauk­set, vesi­voi­ma­ra­ken­ta­mi­sen sekä met­sä- ja suo-oji­tuk­set. Aikoi­naan myös hel­men­pyy­ti oli osa­syyl­li­nen katoon. Hyväs­tä hel­mes­tä saat­toi saa­da rahaa vaik­ka­pa parin­sa­dan poron osta­mi­seen (Riit­ta Saa­ri­nen, Suo­men luon­to, 2007). Nykyi­sin hel­miä raak­kuun muo­dos­tuu ehkä yksi hel­mi tuhan­nes­sa raakussa.

Suo­mus­sal­men Huk­ka­joen tapaus on nyt polii­si­tut­kin­nas­sa tör­keä­nä luon­non­suo­je­lu­ri­kok­se­na. Met­sä­töi­den yhtey­des­sä kul­je­tuk­set joen yli joh­ti­vat ehkä tuhan­sien sim­pu­koi­den tuhoon. Sto­ra Enso on myön­tä­nyt vir­heen ja selit­tä­nyt syik­si puut­teel­li­sen tie­don­ku­lun ja arvioin­ti­vir­hei­den ketjun.Virhe käy kal­liik­si, sil­lä yhden raa­kun kor­vausar­vo on noin 590 euroa.

Mitä täs­tä opim­me? Täl­lai­set vir­heet eivät saa tois­tua. Tie­don­ku­lun on olta­va suju­vaa ja pää­tös­ten har­kit­tu­ja. Kii­re, sääs­töt ja voi­ton­ta­voit­te­lu eivät saa ohit­taa näi­tä peri­aat­tei­ta, oli­pa kyse mis­tä tahan­sa elä­män tai työn osa-alueis­ta. Huo­les­tut­ta­vaa on, jos taus­tal­la on välinpitämättömyyttä.

Tie­to lisää tus­kaa, täs­tä tapauk­ses­ta tie­toa on saa­tu yllin kyl­lin. Aihees­ta on saa­tu kis­san­kor­kui­sia otsi­koi­ta ulko­mai­ta myö­ten. Ruot­sa­lai­nen uutis­toi­mis­to TT on otsi­koi­nut tapauk­sen sim­puk­ka­ve­ri­löy­ly­nä (IS 24.8). Pel­kään­kin, että mas­sii­vi­nen raak­ku-uuti­soin­ti kään­tyy luon­non­suo­je­lua vas­taan. Ihmi­set kyl­läs­ty­vät, kos­ka eivät jak­sa enää kuul­la raa­kuis­ta. Vaik­ka asian käsit­te­ly on tär­ke­ää ja eri asioi­den suh­teut­ta­mi­nen vai­ke­aa, on aina­kin itsel­le­ni jär­kyt­tä­vää kuul­la päi­vit­täin, että ihmi­siin koh­dis­tu­vat veri­löy­lyt jat­ku­vat Ukrai­nan ja Gazan sodis­sa – ja tähän olem­me voi­mat­to­mia vaikuttamaan.

auli.haapala(at)rantapohja.fi