Nyt pitäisi keksiä uusia ideoita ja vetonauloja matkailun kehittämiseksi ja uusien työpaikojen luomiseksi. Ensiksi on mietittävä, mitä meillä jo on omasta takaa ilman mittavia rakennelmia? Huikeaa puhdasta luontoa ja vesistöjä ainakin löytyy yllin kyllin.
Oulun kaupungillakin on merta, sen hyödyntäminen on jäänyt vähäiseksi. Torin rantaan hankkeilla oleva löylymaa on hyvä idea. Voitaisiinko saunomista jalostaa matkailullisesti myös pohjoisempana pienemmillä paikkakunnilla? Varmasti. Varsinkin, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö on juuri päättänyt ehdottaa saunomista Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Uskotaan, että pääseminen mukaan lisäisi Suomen kansainvälistä tunnettavuutta ja sillä olisi merkitystä myös matkailulle. Ideoiden ja luovuuden lisäksi tarvitaan paitsi rahaa, myös aktiivisia toimijoita ja tahtoa. Maailmalta tiedetään, että pienestäkin kohteesta voi muodostua kulttimainen kävijäkohde.
Iin kuntaan vastikään liittyneessä Yli-Iin Jakkukylässä muhii melkoinen vetonaula, siellä suunnitellaan Skandinavian pisintä kevyen liikenteen riippusiltaa yhdistämään molemmin puolin jokea oleva kylä. Tarkoituksena on helpottaa joenylitystä, mutta Jakkukylässä ollaan ehkä rakentamassa myös turistirysää.
Ainakin itse haluaisin käydä kävelemässä ennätyspitkää, noin 200 metrin levyisen joenkohdan ylittävää riippusiltaa ja ihailla samalla Iijokea. Jos sillan kupeessa olisi pieni kesäkahvila, joisin siellä kahvit. Pitäisikö sillan katveeseen rakentaa yleinen sauna?
Entäpä vanhat piiput? Iissä on hyödynnetty vanha Rantakestilän sahan piippu ympäristöineen. Haukiputaalla ne jyrätään maan tasalle.
Tunnetusti parhaat ideat syntyvät saunan lauteilla. Mietitänpä näitä kesäsaunan lauteilla ja viimeistään syksyllä Suomi saunoo ‑päivänä, joka järjestetään lisäämään löylyä Unescon hakemukseen.
auli.haapala(at)rantapohja.fi