Onhan siitä meillä kotona puhuttu. Muutamia toimia pitäisi tehdä sähkökatkon tai muun harmitilanteen varalta. Mitäs ne olivatkaan. Vettä ja kuivamuonaa, paristoradio ja taskulamppuja ehkä useampiakin ja varapattereita. Pitäisikö olla jokin kaasulaite ruoan laittamista ja sen lämmittämistä varten. Paljonko niitä polttopuita olikaan. Moneksiko päiväksi näitä kaikkia pitäisi varata.
Tällaisia ajatuksia alkoi pyöriä mielessäni tiistain vastaisena yönä, kun sähkönsiirtoyhtiö ilmoitti puolen yön aikaan tekstiviestillä, että sähköt ovat nyt poikki ja että asiaa tutkitaan. Heräsin viestin piippaukseen.
Ja totta kai tuollaisessa tilanteessa nousee mieleen isompiakin asioita kuin seitipaketin mahdollinen sulaminen. Onko tämä alkusoittoa jollekin ikävämmälle. Tällä tavoinko monet ukrainalaiset joutuvat elämään, pimeässä ja kylmentyvässä kodissa. Sitä sävyttävät vielä jatkuva ohjusten ja pommien uhka ja kuolemanpelko. Suoraan sanoen selasin pimeässä talossa kännykällä uutispalveluja.
Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain tavallista pitempi sähkökatko. Noin puoli kolmen aikaan aamuyöllä sähköt palautuivat ja hiukan ennen aamuviittä sähkönsiirtoyhtiö ilmoitti korjanneensa vian ja että kyseessä oli materiaalivika, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Uneton yöhän se oli kaikkinensa. Vaikka sähköt palautuivatkin, oli lämmitysjärjestelmän toiminta tarkistettava samoin kuin jääkaappipakastimen. Auton sisätilan lämmittimen kelloa en yöllä muistanut käydä siirtämässä, mutta onneksi tiistaiaamuna ei ollut pakkasta montaakaan astetta.
Vuoteessa pyöriskellessä mietin, mitä tekisin jos pakkasta olisi 30 astetta ja sähkökatkos jatkuisi pitkään. Sellaisessa tilanteessa voisi olla uhkana vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän jäätyminen. Varaava takkahan meillä on, mutta riittäisikö se aseeksi pakkasukkoa vastaan. Ja miten lämpöhuoneen saisi pidettyä plusasteiden puolella. Töihinkin pitäisi päästä.
Se tästä nyt ainakin opittiin, että se kotivaravarasto perustetaan.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ